Maamme-laulun synnyn taustana oli Euroopassa 1840-luvulla voimistunut poliittis-kansallinen liikehdintä. Suomalais-kansallinen liike sai ilmaisunsa Emil von Qvantenin kirjoittamassa ja Fredrik Paciuksen säveltämässä Suomen laulussa vuodelta 1844 (”Kuule kuinka soitto kaikuu, Väinön kanteleesta raikuu…”).
Laulun Suomea ja sen luontoa romantisoivat säkeet innoittivat Johan Ludvig Runebergin kirjoittamaan keväällä 1846 runon Vårt land ”Maamme”. Paitsi luontoa Runeberg ihaili myös Suomen historiaa, sotien ja nälänhätien jalostamaa kansaa sekä Suomea rakastettavana isänmaana.
Runeberg sävelsi runonsa pohjalta kappaleen, ja niin teki moni muukin; suurimman suosion sai Paciuksen sävellys, joka esitettiin ensi kerran ylioppilaiden Floran eli Kukan päivän kevätjuhlassa 13. toukokuuta 1848 Kumtähden kentällä Helsingissä. Kansallislaulun asemaan sävellys nousi vasta kun siihen saatiin suomenkieliset sanat. Useista versioista tärkein oli Julius Krohnin johtaman runoilijaryhmän käännös vuodelta 1867. Paavo Cajanderin korjailema suomennos vuodelta 1889 ilmestyi osana hänen suomentamiaan Vänrikki Stoolin tarinoita.
Maamme-laulua esitettiin ensin etupäässä virallisissa juhlatilaisuuksissa, kuten Saimaan kanavan vihkiäisissä vuonna 1856 ja keisareiden vierailujen yhteydessä keisarihymnin parina. Maaseudulla Maamme-laulun esittäminen yleistyi 1870-luvulta lähtien kansallisiksi mielletyissä tilaisuuksissa. Erityisesti kansakoulu levitti sitä 1860-luvulta lähtien. Valkoisten voitto kansalaissodassa vakiinnutti etisestään Maamme-laulun asemaa kansallislauluna.
Maamme-laulua eivät syrjäyttäneet erinäiset muutkaan isänmaalliset laulut, ei myöskään Jean Sibeliuksen Finlandia kuorolle sovitettuna vuonna 1938. Maamme-laulu sinetöi lopullisesti asemansa talvisodan isänmaallisissa tilaisuuksissa. Radiossa se esitettiin ja joka ilta keskiyöllä rintamauutisten jälkeen keskiyöllä lähetyksen päätteeksi toukokuuhun 1994 asti.
Jouko Vahtola
Rantapohjassa alkoi 3.10.2024 Suomen kansallissymboleja käsittelevä artikkelisarja. Sen kirjoittaja on Kiimingissä asuva historioisija, Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavian historian emeritusprofessori Jouko Vahtola.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.