Tunnetustihan äiti tietää kaiken, pystyy vastaamaan ihan jokaiseen kysymykseen ja ratkaisemaan kaikki eteen tulevat ongelmat silmiään räpäyttämättä.
Viime viikkoinen kysymys maapallon pyörimisen loppumisesta oli minun äiti-urani hankalimpia kysymyksiä. Se ylsi lähelle aiempaa, 9‑vuotiaan etikan ja etiikan eron selviämistä seurannutta moraalikäsitteen filosofista pohdintaa.
Omasta päästäni maapallon pyörimisen loppumista koskevaan kysymykseen löytyi vastaus, että taitaisi olla aina kylmä tai lämmin, pimeää tai valoisaa. Sitten keskusteltiin kaiken kasvun loppumisesta ja väestökatastrofista, joka saattaisi tilanteesta seurata. Se riitti lapselle. Itseäni kysymys jäi pohdituttamaan.
Entä, jos maapallo ei enää pyörisi? Eri tiedejulkaisut kertovat, että alussa syntyisi myrsky, joka olisi todella kova. Ilmavirran mukaan imeytyisivät ihmiset, eläimet, talot ja kaikenlainen irtain. Jos et olisi maan pinnan alla, et selviäisi.
Jos maapallon kiertoliike lakkaisi, joka ei kait missään olosuhteissa olisi mahdollista, yö kestäisi puoli vuotta ja syntyisi jättimanner, kun mantereet liikkuisivat kohti päiväntasaajaa. Lähellä napoja tilanne säilyisi lähes ennallaan.
Nasan ex-tutkija Randall Munroe on maailmanloppua pohtiessaan todennut, että Helsinki voisi olla sijaintinsa sekä maanalaisten rakennelmiensa vuoksi parhaita paikkoja ihmiselle sillä hetkellä, kun maapallon pyörintä lakkaisi. Miksei siis Oulukin?
Mistä ihmeestä nämä kaikki kysymykset lasten päähän putkahtavat? Kertokaa se minulle.