Teko­ä­ly herät­tää van­ho­jen valo­ku­vien ihmi­set ja kah­leh­di­tut kos­ket henkiin

Juk­ka Taka­lon tuo­reen Joki­var­sien lau­lut ‑albu­min bii­sis­tä Meri­kos­ken paluu on val­mis­tu­nut teko­ä­lyn mah­dol­li­suuk­sia hyö­dyn­tä­vä video, jol­la men­nyt maa­il­ma ja nyky­tek­no­lo­gian suo­mat mah­dol­li­suu­det sula­vat sau­mat­to­mas­ti yhteen. Teko­ä­ly herät­tää I.K. Inhan valo­ku­vaa­mat ihmi­set ja kah­leh­di­tut kos­ket henkiin.

Kari Man­ki­sen edi­toi­ma teos akti­voi vir­taa­van veden ja sen äärel­le tal­len­ne­tut ihmis­hah­mot 130 vuo­den takaa. Man­ki­sen käsit­te­lys­sä I.K. Inhan his­to­rial­li­set kuvat saa­vat uuden, moder­nin elämän.

– I.K. Inhan valo­ku­vis­sa minua kieh­too his­to­rian herät­tä­mi­nen eloon uudel­la taval­la. Mie­les­tä­ni vas­taa­van­lais­ta teos­ta ei ole vie­lä teh­ty Suo­mes­sa. Tämä avaa uusia mah­dol­li­suuk­sia doku­ment­tie­lo­ku­vien teke­mi­seen ja täl­lai­nen his­to­rian käsit­te­ly on todel­la kieh­to­vaa, Kari Man­ki­nen pohtii.

Teko­ä­ly on media­ken­tän tämän­het­ki­nen “kuu­ma peru­na”, jon­ka anta­mat mah­dol­li­suu­det laa­je­ne­vat hui­maa vauh­tia. Man­ki­nen tör­mä­si Meri­kos­ken paluun kans­sa tilan­net­ta kuvaa­vaan ongelmaan.

– Suu­rin haas­te oli saa­da teko­ä­ly­tek­niik­ka näyt­tä­mään tek­ni­ses­ti riit­tä­vän kor­kea­laa­tui­sel­ta ja luon­nol­li­sel­ta. Lisäk­si haas­tee­na oli teko­ä­ly­vi­deo­ge­ne­raat­to­rei­den nopea kehi­tys­tah­ti. Jou­duin ani­moi­maan valo­ku­via uudel­leen, kun tek­ni­nen laa­tu para­ni huo­mat­ta­vas­ti tuo­tan­non aika­na, Man­ki­nen kertoo.

Teko­ä­ly­rat­kai­sui­den nopea kehit­ty­mi­nen avaa lopul­ta uusia ovia ja reit­te­jä Mankiselle.

– Teko­ä­ly on anta­nut minul­le mah­dol­li­suu­den olla entis­tä luo­vem­pi. Vii­mei­nen vuo­si on ollut eri­tyi­sen ins­pi­roi­vaa aikaa ja olen pääs­syt kokei­le­maan uusia teko­ä­lyn video­tek­nii­koi­ta sekä kehit­tä­mään omaa osaa­mis­ta­ni. Teko­ä­ly ei vie luo­vuut­ta pois, vaan tar­jo­aa uusia työ­ka­lu­ja ja mah­dol­li­suuk­sia yhä useam­mal­le. Se taval­laan demo­kra­ti­soi luo­vaa tekemistä.

Juk­ka Taka­lo näkee teko­ä­lyn käy­tön I.K. Inhan valo­ku­vien elä­vöit­tä­jä­nä tai­teen luon­nol­li­se­na jatkumona.

– I.K. Inha oli moder­nin maa­il­man airut 1890-luvul­la. Hän toi pol­ku­pyö­riä maa­han ja kek­si myös sanan pol­ku­pyö­rä. Ei siis pelk­kää pol­ke­mis­ta, vaan sitä, että hän todel­la kul­ki pol­ku­ja kame­ra­ka­lus­ton­sa kans­sa eri­kois­val­mis­tei­sel­la pyö­räl­lään aika­na ennen auto­ja ja tei­tä. Luu­len, että vuon­na 2024 I.K. Inha oli­si var­mas­ti kiin­nos­tu­nut tekoälystä.

– Tai­tei­li­ja­na koen jat­ka­va­ni Inhan työ­tä reu­na-aluei­den elä­män näky­väk­si teke­mi­ses­sä. Inha­kin käyt­ti moder­nein­ta sen aikais­ta tek­no­lo­gi­aa tai­teen­sa tuot­ta­mi­seen. Sikä­li minul­la on vah­va tun­ne, että Inha hyväk­syy tämän lau­lun, kuvien käy­tön ja teko­ä­lyn anta­mien mah­dol­li­suuk­sien hyö­dyn­tä­mi­sen musiik­ki­vi­deos­sa, Taka­lo hymyilee.