Ter­ve­tul­lut syksy

Mitä­pä jos meil­lä ei oli­si­kaan vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lui­ta. Voi­si olla puu­dut­ta­vaa, jos elo oli­si yhtä päi­vän­ta­saa­jan läm­pöä ja pais­tet­ta. Ehkä se sopi­si joil­le­kin, mut­ta kesän, syk­syn, tal­ven ja kevään vaih­te­lui­hin tot­tu­neel­le se oli­si kyl­lä tyl­sää. Mis­tä sitä osai­si edes puhua. Sääs­tä ei mon­taa sanaa oli­si vaih­det­ta­va­na. Suo­ma­lai­nen hil­jai­suus oli­si yhä syvempi.

Vuo­de­nai­ko­jen voi­ma­kas vaih­te­lu on muo­kan­nut poh­joi­sen pal­lon­puo­lis­kon ihmis­ten mie­len­mai­se­maa. Vaih­te­lu vaa­tii val­mis­tau­tu­mis­ta ja varau­tu­mis­ta. Kun satoa­kin on tul­lut vain ker­ran vuo­des­sa, on se pakot­ta­nut suun­nit­te­le­maan elä­mää pit­käl­le eteenpäin.

Syk­sy on meis­tä monil­le paras vuo­den­ai­ka. Kesäl­lä on tan­kat­tu valon ener­gi­aa. Syk­syl­lä on aher­ruk­sen ja uusien har­ras­tus­ten aika. Ensi­lu­mi­kin on ter­ve­tul­lut­ta sii­nä vai­hees­sa, kun valon mää­rä alkaa tun­tua lii­an vähäiseltä.

Syk­syi­nen rus­ka on yksi kau­neim­pia luon­no­nil­miöi­tä. Rus­ka ei ole yksin lap­pi­lais­ten etuoi­keus. Koko poh­joi­nen Suo­mi heh­kuu väreissä.

Syk­sy ja rus­ka­kin ovat nii­tä asioi­ta, joi­ta ei tule aja­tel­leek­si, kun ne ovat niin lähel­lä. Nos­tan­pa kat­see­ni jäl­leen huo­mi­saa­mu­na ja nau­tin syk­syn värikylläisyydestä.

Paras­ta syk­syä, vaik­ka välil­lä sataisikin.