Mikä Kel­los­sa ahdistaa?

Kel­lo­lai­sia nuo­ria tun­tuu ahdis­ta­van nyky­ään todel­la pal­jon. Wil­ma-sovel­luk­seen kilah­taa usein vies­ti, mis­sä vedo­taan van­hem­piin, jot­ta he pitäi­si­vät nuo­ria sil­mäl­lä. Het­ki sit­ten aiheu­tet­tiin vaa­ra­ti­lan­ne, kun Kivi­nie­mes­sä lin­got­tiin appel­sii­ni bus­sin ikku­naan sil­lä seu­rauk­sel­la, että ikku­na sär­kyi. Samal­la vii­kol­la Kel­lon S‑marketista oli varas­tet­tu yhden päi­vän aika­na 14 ker­taa ener­gia­juo­mia. Kel­lon kou­lun piha on vii­kon­lop­pui­sin täyn­nä mopo­ja, mön­ki­jöi­tä ja auto­ja. Ja tuol­loin koko kylä Kivi­nie­mes­tä Hols­tin­mä­keen ja Tak­ku­ran­nal­le saak­ka saa naut­tia pai­kal­lis­ten nuor­ten moot­to­riur­hei­lus­ta ren­kai­den vin­gut­ta­mi­si­neen illas­ta yömyöhään.

Ihmet­te­len­kin, mis­sä ovat kel­lo­lais­ten las­ten ja nuor­ten van­hem­mat, kotiin­tu­loa­jat ja tavat kun­nioit­taa toi­sen omaa ja toi­sia ihmi­siä. Olen asu­nut Kel­lon kylän tun­tu­mas­sa jo yli vuo­si­kym­me­nen eikä minua taval­li­set elä­mi­sen äänet häi­rit­se. En ole aivan var­ma onko minus­ta tul­lut mie­len­sä­pa­hoit­ta­ja vai onko kel­lo­lais­ten nuor­ten mie­len­mai­se­ma todel­la muut­tu­nut niin oleel­li­ses­ti, mil­tä se nyt tun­tuu. Ihmet­te­le­mään kun aloin, niin ihmet­te­len myös, mik­si täy­si-ikäi­set autoi­li­jat viet­tä­vät aikaan­sa kou­lun pihas­sa sel­väs­ti itse­ään nuo­rem­pien kans­sa? Kou­lul­la vapet, kal­jat ja röö­kit vaih­ta­vat omis­ta­jaa eikä van­hem­pia tun­nu kiin­nos­ta­van juu­ri­kaan, mis­sä se oma muku­la liikkuu.

Mie­tin onko lamas­ta sel­vin­neet van­hem­mat niin väsy­nei­tä, ettei oman jäl­ki­pol­ven käy­tös enää kiin­nos­ta. Itse en tätä alle­kir­joi­ta van­hem­pa­na enkä lama-ajas­ta sel­vin­nei­den van­hem­pien lap­se­na. Olen­kin aika var­ma, että kel­lo­lai­sia nuo­ria vai­vaa kun­nioi­tuk­sen puu­te ja lais­kuus. En lei­maa jokais­ta nuor­ta huli­gaa­nik­si, mut­ta tosia­sia on, että kel­lo­lai­set nuo­ret hake­vat rajo­jaan. Nyt jokai­sen van­hem­man pitäi­si­kin ottaa vas­tuu omas­ta jäl­ki­kas­vus­taan, ennen kuin sat­tuu jotain pahempaa.

Ps. tänään on val­ta­kun­nal­li­nen hei­jas­tin­päi­vä, eli muis­ta­kaa pime­ne­vis­sä illois­sa teh­dä itses­tän­ne näkyviä!

Anu Kaup­pi­la, anu.kauppila@rantapohja.fi