Vuonna 1934 perustetun Pateniemen rauhanyhdistyksen 90-vuotisjuhlaa vietetään sunnuntaina 22.9. Merkkivuoden kunniaksi on ilmestynyt juhlakirja Katso tätä rantaa, joka julkistetaan rauhayhdistyksen toimitalolla kello 15 alkavassa juhlassa.
Yhdistyksen tärkein toimintamuoto on ollut alusta saakka seurat, kuten myös lähdettäessä uudelle vuosikymmenelle. Seurojen ohella toimintaa järjestetään kaiken ikäisille; pyhäkouluja, kaverikerhoja, perhe- ja diakoniatoimintaa, aikuisten kerhoja sekä raamattuluokkaa. Kerran vuodessa ilmestyy myös oma Maininki-lehti.
Juhlakirja Katso tätä rantaa on kattava ja mielenkiintoinen teos, joka kertoo lestadiolaisuuden ja rauhanyhdistyksen vaiheista Pateniemessä ja valottaa historiaa ja ajankuvaa laajemminkin 150 vuoden ajalta. Kirja tarjoaa kiehtovan katsauksen yhdistyksen väen elämään, jossa henkilökohtaiset tarinat ja valokuvat kietoutuvat tiiviisti myös Pateniemen sahateollisuuden historiaan. Juhlakirjan on kirjoittanut Jari Heikkilä, ja artikkeleiden kirjoittamiseen on osallistunut lisäksi joukko rauhanyhdistyksen jäseniä.
Haukiputaan pitäjän Pateniemen kylä syntyi alueella toimineen laivavarvin ympärille 1800-luvun puolivälin jälkeen. Purjelaivarakennuksen loputtua paikalle rakennettiin höyrysaha. Pateniemen saha (1871–1990) keräsi työntekijöitä laajalti koko Pohjois-Suomesta. Samaan aikaan pohjoisesta leviävä väkevä lestadiolainen herätys saavutti Oulun seudun.
Sahan työntekijöiden joukossa oli lestadiolaisia, jotka ryhtyivät kokoontumaan yhteen kuulemaan Jumalan sanaa ja laulamaan. Seuratoiminta vilkastui, kun Pateniemen sahalle tuli uskovainen sahanhoitaja, joka ryhtyi organisoimaan lestadiolaisten paikallista toimintaa.
Kun seuraväkeä alkoi olla niin paljon, että he eivät enää sopineet pirtteihin, syntyi tarve omalle toimitalolle, mikä edellytti järjestäytymistä. Pateniemeen Rauhanyhdistys ry perustettiin keväällä vuonna 1934 ja oma toimitalo valmistui 1938 Siionitielle. Rakennusta kunnostettiin ja laajennettiin useaan otteeseen. Uusi, nykyinen toimitalo otettiin käyttöön vuonna 1998 Pateniemen Keskuskadulla.
Pateniemen Rauhanyhdistys ry:n puheenjohtaja Juha Aho toteaa juhlakirjan saatesanoissa, että nimi Katso tätä rantaa on kehotus, rukous ja muistutus; Jumalan puhetta ihmiselle ja ihmisen puhetta Jumalalle: “Saamme kunnioittaen katsella ja muistella menneiden sukupolvien työtä. Isämme ovat täällä ahkeroineet, rakentaneet ja taistelleet…Juhlakirjan nimi kertoo ennen kaikkea Jumalan siunauksesta ja evankeliumin voimasta.”
Lestadiolaisen herätyksen tiedetään saapuneen Haukiputaalle noin vuonna 1860, kun Ruijasta palanneet haukiputaalaiset toivat herätyksen kotiseudulleen. Elokuussa 1863 pidettiin Haukiputaan ensimmäiset lestadiolaisseurat Törmälän talossa kirkonkylässä. Myös vuonna 1863 perustetun Maunun sahan väenpirtissä pidettiin seuroja. Lestadiolainen herätys eteni voimalla; kolmannes väestöstä arvioitiin kuuluneen liikkeen piiriin vuosisadan lopulla.
Konflikteiltakaan ei vältytty, kun laajeneva herätysliike törmäsi perinteiseen kirkollisuuteen ja herännäisyyteen. Vuonna 1878 seurakunta sai lestadiolaisen papin, Viktor Alfred Wirkkulan (1854–1932), joka vieraili säännöllisesti Pateniemessäkin. Wirkkulan valinnasta seurasi myöhemmin myös värikäs jälkinäytös, jossa Kellon kylän herännäiset ryhtyivät puuhaamaan itsenäistä Kellon seurakuntaa ja kuntaa, mutta esitykset raukesivat.
Mainittakoon, että Pateniemi liitettiin Ouluun Haukiputaan kunnan ja kaupungin yhteisellä päätöksellä vuonna 1965.
Pateniemen lestadiolaisseurojen järjestämisessä tärkeä merkkipaalu oli Antti (Anders) Huumosen (1857–1936) tulo vanhan sahan hoitajaksi. Seuroja pidettiin kodeissa ja sahan ruokalassa. Erään kerran seuroihin saapui kuulijoita niin paljon, että puhujan piti mennä ikkunasta sisälle, kun ovesta ei mahtunut. Seuratoiminta oli vilkasta ja seuroja pidettiin jopa viikkokin yhteen menoon. Lestadiolaiset saivat kokoontua vapaasti. Yhteenottoja tai merkittävää vastarintaa Pateniemessä ei syntynyt. Pateniemessä on ollut kautta aikojen myös omia puhujia.
Lestadiolaisen herätyksen toinen kasvuaalto Oulun seudulla ajoittui 1920-lukuun. Kellon rauhanyhdistys perustettiin vuonna 1924, Haukiputaan rauhanyhdistys Putaankylälle 1929, Jokikylään 1932 ja Pateniemeen 1934.
Pateniemen rauhanyhdistys on edelleen elinvoimainen keskikokoinen, 220-jäseninen rauhanyhdistys. Yhdistyksen toimintamuotoja kehitetään ajan tarpeen mukaan, kuten yhdistyksen pitkä historia osoittaa. Tärkein toiminnan ydin on kokoontuminen yhdessä sanankuuloon. Striimattuja seuralähetyksiä voi seurata myös yhdistyksen Youtube-kanavalta.
Rauhanyhdistyksen 90-vuotisjuhlassa kuullaan juhlakantaatti Matkalle läksin taivaaseen, jonka Pauliina Stenudd on säveltänyt Siionin laulun 71 pohjalta. Alkuperäisen sävelmän lauluun on tehnyt pateniemeläinen Kalle Jalopaasi. Esko Alasaarela on koordinoinut juhlavuoden kokonaisuuden yhdessä juhlaryhmän kanssa, johon ovat edellä mainittujen lisäksi kuuluneet Martti Penttilä, Marja-Leena Kokko, Elli Laitinen ja Kaisa Säkkinen.
Tapahtumia ja tarinoita vuosikymmenten varrelta
Pateniemen rauhanyhdistyksen perustava kokous 90 vuotta sitten pidettiin Eevert Rytkösen talossa ja johtokunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Heikki Halonen. Yhdistyksen toiminnasta ja historiasta löytyy tietoa verkkosivuilta: www. pateniemenrauhanyhdistys.fi.
Pateniemen rauhanyhdistys osallistui Haukiputaan suviseurojen järjestämiseen vuonna 1993, jonka jälkeen käynnistettiin uuden toimitalon ja rukoushuoneen suunnittelu. Uusi toimitalo Keskuskadulle otettiin käyttöön vuonna 1998. Talohankkeen kustannukset katettiin valtakunnallisella rahankeräyksellä, SRK:n avustuksella ja talkootyöllä, jossa tunteja tehtiin 21 500. Toimitalon suunnittelussa ja rakentamisessa tarvittiin monenlaista osaamista ja kokemusta, mitä löytyi omasta väestä. Myös myyjäisiä järjestettiin ahkerasti varojen hankkimiseksi. Myyjäisiä pidettiin laajalla alueella.
“Meillä oli iloinen porukka ja autoimme toinen toistamme. Kaikille löytyi hommia. Isojen myyjäisten alla ja varsinkin, kun lähdettiin reissuun, tavaraa piti olla paljon”, muistelee Kaisu Nevatalo juhlakirjassa.
Henkilötarinoissa muun muassa Sakari Isopahkala muistelee vanhempiaan Helena ja Pentti Isopahkalaa. Heidän yhteinen taival alkoi 1955 Kellon kätilön mökistä. Helena oli aloittanut kunnankätilönä Haukiputaalla ja Pentti rakennusmestariopinnot Oulussa työskennellen myöhemmin kaupungin liikennesuunnittelijana. Pariskunta oli aktiivisesti mukana rauhanyhdistyksen monissa toiminnoissa. Kotona majoitettiin usein myös seurapuhujia. Noilta ajoilta jäi paljon ihania muistoja lasten mieliin, Sakari Isopahkala kuvailee.
Vanhempien yhteinen matka päättyi 38-vuotishääpäivän aattona liikenneonnettomuudessa Temmeksellä 1993. He pääsivät pois yhdessä, kuten olivat toivoneet.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.