Leh­tiin törmäilyä

Palau­tin yli­opis­ton kir­jas­toon tii­lis­ki­ven kokoi­sen kir­jan nimel­tä Hul­luu­den his­to­ria. Pet­te­ri Pie­ti­käi­sen laa­ja ja ansio­kas teos mie­len­ter­vey­den mää­rit­te­lyn ja hoi­don his­to­rias­ta. Samal­la menin leh­ti­hyl­lyn puo­lel­le tapa­ni mukaan. Yhden pai­kal­lis­leh­den luet­tua­ni, sil­mä­ni osui Kar­ja­lan Sano­miin. Kysei­nen leh­ti on ainut suo­men­kie­li­nen leh­ti, joka ilmes­tyy itäi­ses­sä naapurissa.

Luin leh­teä jut­tu ker­ral­laan pai­kal­li­suu­ti­siin pereh­tyen. Samal­la kui­ten­kin huo­ma­sin jon­kun palan kur­kus­sa kai­her­ta­van sivu sivul­ta enem­män ja enem­män. Yksi ainoa leh­ti nos­ti monen­lais­ta ris­ti­rii­tais­ta­kin aja­tus­ta ja tun­net­ta pin­taan. Mie­li­ku­vi­tus­kin läh­ti lauk­kaa­maan. His­to­ri­aa ei voi kir­joit­taa uudel­leen, mut­ta entä­pä jos asiat oli­si­vat men­neet toi­sin. Mah­tai­si­ko­han suku­lai­sia asua edel­leen siel­lä päin. 

Seu­raa­vak­si suun­ta­sin kaup­paan. Kas­sal­le pääs­tyä­ni kat­see­ni kiin­nit­tyi ilta­päi­vä­leh­teen, otsik­ko ker­toi itäi­ses­tä naa­pu­ris­ta. Pak­ko oli kur­kis­taa, mis­tä on kysy­mys, otta­mal­la leh­ti käteen. Van­ho­ja kuvia Suo­men rajois­ta 1700- luvul­ta läh­tien ja tie­toa sii­tä mil­lai­ses­sa pro­pa­gan­da­myl­lys­sä ne pyö­ri­vät täl­lä het­kel­lä itäi­ses­sä naapurissa. 

Kyl­mää­vää tie­toa, jota ei voi lukea leh­den net­ti­ver­sios­ta. Jätin leh­den hyl­lyyn, sil­lä jos­kus tie­to lisää tus­kaa. Asiois­ta on hyvä olla tie­toi­nen, mut­ta luo­tan, että Suo­men viran­omai­set tie­tä­vät vie­lä enem­män ja teke­vät teh­tä­vän­sä, jot­ta voi­sim­me nuk­kua yöm­me rauhassa. 

Vii­kon­lop­pu­na luin myös leh­teä, jota en ollut kos­kaan ennen luke­nut. Leh­teä ei ole näky­nyt siel­lä päin, mis­tä olen kotoi­sin. Ensin huo­mio­ni kiin­nit­tyi hyvään tait­toon. Sisäl­tö myös yllät­ti, eri­tyi­ses­ti mie­len­kiin­to­ni herät­ti kir­joit­ta­mi­seen liit­ty­vä kil­pai­lu, jos­sa oli etsit­ty kir­jal­li­suut­ta nuo­ril­le ja lap­sil­le. Pal­kit­tu­jen kir­jo­jen tee­mat vai­kut­ti­vat hyvin ajan­koh­tai­sil­ta, vai­kei­ta ja kipei­tä­kin aihei­ta oli uskal­let­tu nos­taa esil­le. Leh­den nimi oli Päi­vä­mies. Vas­ta ilmes­ty­nees­tä Jour­na­lis­tis­ta koh­ti kävi jut­tu pit­kän­lin­jan toi­mit­ta­jas­ta, joka oli saa­nut kokea ikä­ra­sis­min nahois­saan, koke­muk­sis­ta oli syn­ty­nyt kir­ja: Toi­men­pi­de­päi­vät. Mat­kai­lu avar­taa sano­taan, samoin leh­tien lukeminen.

Suvi Ris­sa­nen toimitus@rantapohja.fi