Tämän uuden kap­pa­leen taus­tal­ta löy­tyy tari­na kahvipannusta

Mer­ja Juu­ti­nen, Iis­sä asu­va lau­la­ja, jul­kai­si syk­syn alus­sa uuden sink­kun­sa “Kah­vi­pan­nun tari­na”. Kap­pa­le syn­tyi Veik­ko Jun­tusen aloit­tees­ta ja sen aihe herät­ti heti Mer­jas­sa kiin­nos­tus­ta. Kysees­sä ei ole tavan­omai­nen rak­kaus­ta­ri­na, vaan syvem­mäl­le elä­mään ja sen mer­ki­tyk­siin sukel­ta­va teos. Nimen­sä mukai­ses­ti kah­vi­pan­nun elä­män­kaa­res­ta ker­to­va kappale.

– Veik­ko oli yhtey­des­sä ja esit­te­li kap­pa­leen, joka heti herät­ti mie­len­kiin­to­ni. Kap­pa­le muis­tut­taa minua isoi­sän olki­hat­tu­kap­pa­lees­ta, jos­sa ker­rot­tiin nuo­ren parin tari­na. “Kah­vi­pan­nun tari­na” on vähän kuin saman­kal­tai­nen elä­män­ku­vaus, mut­ta kah­vi­pan­nun kaut­ta, Mer­ja kertoo.

Kap­pa­leen sävel­tä­jä on Veik­ko Jun­tu­nen, ja sanoi­tuk­sis­ta vas­taa­vat Veik­ko yhdes­sä Vuok­ko Lind­hol­min kans­sa. Toni Nygård on sovit­ta­nut kap­pa­leen. Yhteis­työ Mer­jan ja Vei­kon välil­lä on jat­ku­nut jo aiem­mis­ta pro­jek­teis­ta läh­tien, ja “Kah­vi­pan­nun tari­na” tun­tui luon­nol­li­sel­ta jat­kol­ta täl­le luo­val­le kumppanuudelle.

Kap­pa­leen tari­na, joka seu­raa kah­vi­pan­nun mat­kaa kylä­se­pän tako­mas­ta käyt­tö­esi­nees­tä eläk­keel­le jää­väk­si muis­tok­si, reso­noi kuu­li­joi­den kes­kuu­des­sa. Mer­ja itse kuvai­lee kap­pa­leen sym­bo­li­soi­van elä­män sykle­jä, muu­tos­ta ja nostalgiaa.

– Kei­koil­la kap­pa­le on otet­tu hyvin vas­taan, ja se on saa­nut myös radio­soit­toa, Mer­ja iloitsee.

Mer­ja on ollut musiik­kia­lal­la jo vuo­des­ta 2012, ja hänen uran­sa alkoi alun perin sat­tu­man kaut­ta. Ensim­mäi­nen keik­ka tans­si­joi­den pik­ku­jou­luis­sa poi­ki useam­pia esiin­ty­mi­siä, ja sii­tä läh­tien Mer­ja on jat­ka­nut keik­kai­lua eri­lai­sis­sa kokoon­pa­nois­sa. Nykyi­sin hän esiin­tyy duo­na hai­ta­ris­ti Jari Välia­hon kans­sa, ja yhteis­työ on ollut sujuvaa.

– Mei­dän duom­me dyna­miik­ka on help­poa. Tihe­ään uusim­me ohjel­mis­ton, ja on myös yksin­ker­tai­sem­paa sovi­tel­la kah­den ihmi­sen aika­tau­lu­ja, Mer­ja kertoo.

Vaik­ka hänen musiik­kiu­ra on kes­kit­ty­nyt Poh­jois-Suo­men alu­eel­le, keik­kai­lu on vie­nyt hän­tä laa­jem­mal­le­kin, ja vas­taan­ot­to on ollut läm­min­tä. Pai­kal­li­suus näkyy kui­ten­kin vah­vas­ti Mer­jan työs­sä, ja hänen esiin­ty­mi­sen­sä hei­jas­ta­vat poh­jois­poh­ja­lais­ta kult­tuu­ria ja yhteisöllisyyttä.

– Lähi­pii­ris­sä minut tun­ne­taan tie­tys­ti parem­min kuin kau­em­pa­na, mut­ta keik­ka­reis­sut ovat poi­ki­neet uusia esiin­ty­mi­siä myös Oulun lähia­luei­den ulko­puo­lel­la, Mer­ja toteaa.

Kesät ovat eri­tyi­sen kii­reis­tä aikaa, kun kesä­la­vat ja tans­si­pai­kat täyt­ty­vät kei­kois­ta. Mer­ja tasa­pai­not­taa kii­reis­tä aika­tau­lu­aan muun elä­män kans­sa ja sovit­te­lee työn ja vapaa-ajan menoja.

– Kesäl­lä on pal­jon enem­män keik­ko­ja. Asioi­ta täy­tyy sovi­tel­la, ja mui­den hom­mien on jää­tä­vä hie­man vähem­mäl­le, jot­ta aika riittää.

Vaik­ka uut­ta musiik­kia ei ole täl­lä het­kel­lä suun­nit­teil­la, Mer­ja jat­kaa aktii­vis­ta keik­kai­lua ja naut­tii esiin­ty­mi­ses­tä yhdes­sä Välia­hon kans­sa. “Kah­vi­pan­nun tari­na” on osoi­tus sii­tä, kuin­ka myös arki­sis­ta asiois­ta voi syn­tyä mer­ki­tyk­sel­li­siä ja elä­män­ma­kui­sia kertomuksia.