Täs­tä eteen­päin – 80 vuot­ta täyt­tä­vä Osmo Hek­ka­la kaar­taa elä­män­sä lop­pusuo­ral­le vail­la pelkoa

Vuo­den 1966 pai­nin ras­kaan sar­jan MM-nelo­sel­la, kah­den lap­sen isäl­lä, nel­jän lap­sen papal­la ja liki 60 vuot­ta avio­mie­he­nä olleel­la kir­jai­li­jal­la, runoi­li­jal­la, poli­tii­kan lie­mis­sä kei­te­tyl­lä, urhei­lun, jär­jes­tö­työn sekä sano­ma­leh­tia­lan paris­sa työ­uran­sa teh­neel­lä Osmo Hek­ka­lal­la on 80 ikä­vuo­den koh­dal­la pääl­lim­mäi­se­nä mie­les­sään kun­nioi­tus ikä­vuo­si­aan koh­taan sekä yllä­tys sii­tä, että on näin pit­kän iän saavuttanut.

– Urhei­lu­ter­mein sanon, että 80-vuo­ti­aat jo juok­se­vat kaar­tuen lop­pusuo­ral­le sen tie­dos­taen, eikä pel­koa ole.

Omas­ta kun­nos­taan Hek­ka­la on pitä­nyt huo­len liik­ku­mal­la aktiivisesti.

– Pyö­räi­len edel­leen lähes joka päi­vä noin kym­me­nen kilo­met­riä, ja Pate­nie­men luon­to­kun­to­sa­lil­la­kin käyn usein. Pidän yllä vireyt­tä, vaik­ka kai­ken­lai­sia vai­vo­ja­kin on vas­taan tul­lut, Hek­ka­la sanoo.

Hänen mukaan­sa ihmi­nen tar­vit­see fyy­sis­tä liikettä.

– Iäk­käi­den lii­kun­ta­toi­min­ta on äärim­mäi­sen tär­ke­ää, se vähen­tää Bura­nan tar­vet­ta. Täs­sä poliit­ti­nen suun­ta on huo­no, kun jär­jes­töil­tä lei­ka­taan, eikä kukaan tosis­saan kan­na vas­tuu­ta lii­kun­nan edel­ly­tys­ten raken­ta­mi­ses­ta kan­san­ter­vey­den ylläpitämiseksi.

Nykyi­sin Raja­ky­läs­sä asu­va Hek­ka­la tote­aa, että koti­seu­tu Kel­lon Pii­mä­pe­rä on aina vaan rak­kaam­pi paik­ka. Maa­il­man napa.

– Siel­tä tämä kaik­ki on lähtenyt.

Tär­keä teki­jä elä­mä­ni­lon yllä­pi­tä­mi­ses­sä on vuo­si­kym­men­ten ajan ollut vai­mo, Hele­na, jon­ka kans­sa pari­suh­teen yksi kul­ma­ki­vis­tä on ollut yhtei­nen huu­mo­ri. Vai­mo on myös ollut ter­vey­s­asiois­sa tär­keä tuki mie­hel­leen elä­män eri vaiheissa.

– Minul­le eri­tyi­sen tär­keä kes­kus­te­lu­yh­teys on se, joka on muo­dos­tu­nut nuo­rim­man lap­sen­lap­se­ni Emi­lian kans­sa. Sii­nä jutel­laan vii­koit­tain läpi asioi­ta, onko kaik­ki hyvin ja mikä pän­nii, Osmo Hek­ka­la kuvailee.

Tule­vi­na vuo­si­na hän toi­voo voi­van­sa elää hyvää perus­ar­kea läheis­ten­sä kanssa.

– Toi­vot­ta­vas­ti kaik­ki edel­ly­tyk­set sii­hen säilyvät.

Työ­elä­mään­sä ja kou­lu­tus­taan Osmo Hek­ka­la kuvai­lee seuraavasti:

– Olen kan­sa­kou­lu­poh­jal­ta kou­lu­tet­tu luok­ka­tie­toi­nen hit­sa­ri vasem­mis­to­lai­sel­ta lai­dal­ta, jos­sa pysyin aina.

Hän työs­ken­te­li työ­vuo­si­naan myös TUL:n pii­rin toi­min­nan­joh­ta­ja­na sekä Kan­san Tah­don toi­mi­tus­joh­ta­ja­na. Työ­vuo­det lop­pui­vat ennen elä­kei­kää vaka­van auto-onnet­to­muu­den seurauksena.

– Yri­tin vie­lä töi­hin paluu­ta, mut­ta ei sii­tä mitään tullut.

Jo tuol­loin 1990-luvun alus­sa Hek­ka­lan mukaan oli näh­tä­vis­sä pape­ri­leh­den ala­mä­ki, joka on han­ka­loi­tu­nut sii­tä alkaen.

– Olen aja­tel­lut, että alue­leh­tien ja pai­kal­lis­leh­tien säi­ly­mi­nen oli­si var­sin tär­keä­tä, että aluei­den asioi­ta uuti­soi­tai­siin. Pape­ri­leh­ti on minus­ta kuin huo­ne­ka­lu, se kuu­luu kotiin, Hek­ka­la toteaa.

Poli­tii­kas­sa Osmo Hek­ka­la kuvai­lee ole­van­sa kat­so­mos­sa, jos­ta on help­po huu­del­la. Hän tote­aa, että nyky­hal­li­tuk­sen por­va­ri­po­li­tii­kan ilmen­ty­mä on kovaa kyy­tiä köyhille.

Kil­paur­hei­lus­sa taas on Hek­ka­lan mukaan syy­tä olla huo­lis­saan Parii­sin olym­pia­lais­ten huo­nos­ta menestyksestä.

– Olym­pia­ko­mi­tea pitäi­si raken­taa vain huip­pu-urhei­lun poh­jal­le. Sin­ne riit­tä­vät hou­kut­ti­met ja kou­lu­tus- ja työ­olot niin, että ei tule näl­kä. Kan­sal­li­nen lii­kun­ta pitäi­si ohja­ta uudel­leen alue­jär­jes­tö­jen teh­tä­väk­si, jot­ta ter­veys saa­tai­siin pääl­lim­mäi­sek­si asiak­si. Tämä oli­si kui­ten­kin iso remont­ti, johon on var­maan vai­kea ryhtyä.

Hek­ka­la ker­too vuo­si­na 1965–1970 urheil­leen­sa maa­jouk­ku­ees­sa siten, että Oulu Oy:n Pate­nie­men saha mak­soi hänel­le 50-pro­sent­tis­ta urhei­li­ja­palk­kaa seit­se­mä­nä päi­vä­nä vii­kos­sa. Kii­tos­ta saa myös Hau­ki­pu­taan kun­nan tuki liikuntapuolelle.

– Nyt jos halu­taan saa­da huip­pu­ja urhei­luun, pitäi­si pääs­tä eroon kän­nyk­kä­val­las­ta joka nuo­ria pitää ottees­saan. Kou­lu­lii­kun­taa pitää kehit­tää ja tun­te­ja sin­ne lisätä.

Kai­kil­la nuo­ril­la pitäi­si olla mah­dol­li­suus har­ras­taa lii­kun­taa. Nykyi­siä har­ras­ta­mi­sen kus­tan­nuk­sia Hek­ka­la pitää poskettomina.

– Kal­jan veroa­le pois ja rahaa nuor­ten lii­kun­taa. Näi­tä valin­to­ja pitää tehdä.

Syn­ty­mä­päi­vään­sä Osmo Hek­ka­la viet­tää 14.9. läheis­ten­sä kans­sa. Ei lah­jo­ja, ei vastaanottoa.

Runo­mie­he­nä Osmo Hek­ka­la muo­toi­lee hyvän elä­män ohje­nuo­ran näin: Meis­sä ihmi­sis­sä on rak­kaut­ta enem­män kuin vihaa. Osoit­ta­kaam­me toi­sil­lem­me rak­kaut­ta, sitä on enemmän.

Info

Nimi: Osmo “Osku” Hekkala

Syn­ty­nyt: Pii­mä­pe­räl­lä 14.9.1944

Per­he: Vai­mo Hele­na, kak­si las­ta ja nel­jä lastenlasta

Työ­ura: Hit­sa­ris­ta TUL:n toi­min­nan­joh­ta­jan kaut­ta Kan­san Tah­don toimitusjohtajaksi

Urhei­lusaa­vu­tus: MM nelo­nen pai­nis­sa vuon­na 1966

Jul­kai­sut: Pii­mä­pe­rä – ei pal­jon piru­kaan vuon­na 1999, Pii­mä­pe­rä – Isä­ni maa vuon­na 2004, joka sai Pää­ta­lo-ins­ti­tuu­tin Möl­lä­ri­mes­ta­ri-pal­kin­non vuon­na 2005, Ras­kaan­sar­jan runo­kir­ja vuon­na 2004 (yhdes­sä Erk­ki Ala­jär­ven, Eero Suvi­leh­don, Pert­ti Ukko­lan, Alek­sandr Kare­li­nin ja Tomas Johans­so­nin kans­sa sekä Kyl­mää oli aamusaik­ka vuon­na 2011

Mot­to: Täs­tä eteenpäin

Kir­ja: Jari Kupi­la, kun mita­li­toi­vot ampui­vat toisiaan

Musiik­ki: Heprea­lais­ten van­kien kuo­ro oop­pe­ras­ta Nabucco Raa­hen Lau­lu­to­ve­rei­den esittämänä

Paras pai­ni­ka­ve­ri: Eero Tapio, Hau­ki­pu­taan Heitto

Pai­nio­te: Syli­heit­to, toi­mii mols­kil­la ja kotona.

 

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.