Päät­tä­jäl­tä: Yhdes­sä erilaisina

Pek­ka Kainua.

Vas­ta teh­tä­vän­sä jät­tä­nyt pre­si­dent­ti Sau­li Nii­nis­tö sanoi vuon­na 2016 val­tio­päi­vien ava­jai­sis­sa: ”Olem­me oppi­neet perus­teel­li­ses­ti hauk­ku­maan toi­nen toi­sem­me. On hau­kut­tu mie­het, on hau­kut­tu nai­set, on hau­kut­tu suvait­se­vai­set ja suvait­se­mat­to­mat, ja sit­ten hyväk­si lopuk­si polii­sit­kin; olem­me perin itsem­me haukkuneet.”

Repi­vän kes­kus­te­lun sijaan pre­si­dent­ti toi­voi ”tol­kun aikaa”.

Yhteis­kun­tam­me on pola­ri­soi­tu­mas­sa eli jakau­tu­mas­sa. Kos­kaan maas­sam­me ei ole ollut täy­del­lis­tä yhtei­näis­kult­tuu­ria, mut­ta nyky­ään eläm­me moniar­voi­sem­mas­sa Suo­mes­sa kuin kos­kaan ennen. Ääri­päät ajau­tu­vat yhä kau­em­mak­si toi­sis­taan. Tätä kehi­tys­tä osal­taan vah­vis­taa sosi­aa­li­nen media. Saman­mie­lis­ten ”kuplas­sa” omat kan­nat koros­tu­vat, ja algo­rit­mit syöt­tä­vät uutis­vir­taa ja päi­vi­tyk­siä, jot­ka vain vah­vis­ta­vat tätä.

Eri­tyi­ses­ti sosi­aa­li­ses­sa medias­sa voi unoh­tua tois­ten kun­nioit­ta­mi­nen. Näky­vyy­den lisää­mi­sek­si ja ”tyk­käys­ten” kalas­te­le­mi­sek­si vas­ta­puol­ta arvos­tel­laan usein kovin sanan­kään­tein. Hel­pos­ti myös tahal­laan vää­ri­nym­mär­re­tään toi­sen puo­len vies­ti. Näin puhu­taan tois­ten­sa ohi eikä mie­li­pi­tei­tä yri­te­tä­kään ymmär­tää, saa­ti yhteensovittaa.

Tii­viit yhtei­söt ja kuplat voi­vat toi­mia kas­vua­lus­ta­na myös eri­lai­sil­le sala­liit­to­teo­rioil­le. Inter­ne­tin ja sosi­aa­li­sen median nopea tie­don­kul­ku hel­pot­ta­vat näi­den syntymistä.

Sala­liit­to­teo­riois­sa moni­mut­kai­siin asioi­hin ja ongel­miin tar­jo­taan yksin­ker­tai­sia vas­tauk­sia. Yhteis­kun­ta ja kan­sa­kun­tien väli­nen toi­min­ta näyt­täy­ty­vät usein uhka­na. Sala­liit­to­teo­riat poh­jau­tu­vat vas­tak­kai­na­set­te­luun ja uhka­ku­viin. Tyy­pil­lis­tä niil­le on, että tämän­kal­tai­nen ajat­te­lu syve­nee ja voi saa­da hyvin­kin absur­de­ja piir­tei­tä, jois­sa kysee­na­lais­te­taan lähes kaik­ki opit­tu, ja niis­tä tulee ”elii­tin juonia”.

Yhteis­kun­nan pola­ri­soi­tu­mi­nen joh­taa myös ääria­jat­te­lun lisään­ty­mi­seen. Ääria­jat­te­lus­sa on kyse ajat­te­lu­ta­vas­ta, joka on luon­teel­taan eri­tyi­sen jyrk­kää ja mus­ta­val­kois­ta. Pahim­mil­laan tähän kyt­key­tyy myös lai­ton toi­min­ta, jopa väki­val­ta, oman ideo­lo­gian edis­tä­mi­sek­si. Ääria­jat­te­lua voi syn­tyä monen eri aihe­pii­rin ympärille.

Yhteis­kun­ta­vas­tai­ses­sa toi­min­nas­sa unoh­de­taan yhteis­kun­ta­jär­jes­tys, lait ja ase­tuk­set, jot­ka on laa­dit­tu yhtei­sek­si par­haak­si. Tär­keim­mäk­si nousee oman aat­teen aja­mi­nen hin­nal­la mil­lä hyvänsä.

Jospa kur­kis­tai­sim­me vähän oman kuplam­me ulko­puo­lel­le, jopa kes­kus­te­li­sim­me toi­sel­la taval­la ajat­te­le­van kans­sa. Saat­tai­sim­me jopa oppia jotakin!

Pek­ka Kai­nua, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, Kes­kus­ta, Ylikiiminki