Päät­tä­jäl­tä: Terä­vim­mät omi­nai­suu­det oli­vat hioutuneet

Mitä­pä sanot mie­hel­le tai nai­sel­le, joka ker­too ole­van­sa parem­man näköi­nen kuin joku toi­nen. Minä kavah­tai­sin. Väis­täi­sin kyseis­tä ihmis­tä luul­ta­vim­min lopun elä­mää. Kai­kel­le kii­tos, että suo­ma­lai­set polii­ti­kot ovat vält­tä­neet otta­mas­ta mal­lia erääs­tä Donal­dis­ta, ei Donald Duc­kis­ta eli Aku Ankas­ta, vaan oudom­mas­ta ja vaa­ral­li­sem­mas­ta, enti­ses­tä USA:n Pre­si­den­tis­tä DT:sta. Toi­von vil­pit­tö­mäs­ti, että suo­ma­lai­set eivät arvos­ta polii­tik­ko­ja ja yli­pää­tään ihmi­siä parem­man näköi­syy­den perus­teel­la vaan muil­la moni­mut­kai­sem­mil­la perus­teil­la. Suo­ras­taan siep­pa­si sie­lus­ta. Onnek­si puhe­lin soi. mie­tit­tä­vä vaih­tui aivan toi­sek­si. Koh­ta oli­sin uuden edessä.

Ris­to Säkkinen.

Minua hou­ku­tel­tiin, ehkä lähes lir­ku­tel­tiin mukaan tapaa­mi­seen. Myyn­ti­pu­he oli hyvä ja kuin­ka olla­kaan olin luvan­nut tava­ta ihmi­siä vuo­si­kym­men­ten takaa. Vuo­si­tu­hat­kin oli vaih­tu­nut. Tai­ta­vas­ti puhu­tet­tu­na en osan­nut kiel­täy­tyä. Ehto­na pai­kal­le tuloon oli, että sai olla tun­te­mat­ta ja kysyä: ”Kuka olet?” Valeh­te­li­sin, jos väit­täi­sin tun­nis­ta­nee­ni kaik­ki opis­ke­lu­ka­ve­ri­ni. Tut­tu­ja piir­tei­tä oli lähes kai­kis­sa. Puhe­ta­pa, eleet ja ilmeet oli­vat jää­neet mukaan, jos­kin hie­man hitaam­pi­na. Terä­vim­mät omi­nai­suu­det oli­vat hiou­tu­neet kym­men­ten vuo­sien aika­na. Elä­mää oli ollut ja oli kuu­lem­ma edes­sä vie­lä­kin. Puhet­ta riit­ti kokoil­lak­si, par­haat jat­koi­vat aina­kin aurin­gon­nousuun asti.

Onnek­si kukaan ei ker­to­nut ole­van­sa parem­man näköi­nen kuin muut. Kehit­ty­mis­tä ja muut­tu­mis­ta oli sat­tu­nut ja tapah­tu­nut. Yksi omi­nai­suus oli vaih­ta­nut paik­kaa. Aika­naan ilmen­nyt ket­te­ryys oli siir­ty­nyt puheek­si, kie­len­lau­lan­nak­si. Ker­rot­ta­vaa oli kai­kil­la. Var­maan sik­si jak­soin ja halusin olla lähes lop­puun saak­ka. Koti­mat­kal­la havah­duin. Pitä­nee tava­ta tiheäm­min, että ehtii. Nel­jän vuo­si­kym­me­nen pääs­tä on voi olla myöhäistä.

Ris­to Säk­ki­nen, Iin kun­nan­val­tuu­tet­tu, SDP