Iin kunta juhlii tänä vuonna 650-vuotisjuhlavuotta. Aihetta on toiseenkin merkittävään juhlavuoteen. Sata vuotta sitten aloitti toimintansa Iin Yhteiskoulu, jonka jatkaja on nykyinen Iin Lukio. Tietääkseni Iin Yhteiskoulu oli Pohjois-Suomen toinen maaaseutuoppikoulu. Haapavesi ehti edelle viisi vuotta aiemmin.
Iin Yhteiskoulun varhainen perustaminen kertoo osaltaan Iin edistyksellisyydestä, mikä on satoja vuosia kestänyt ominaisuus. Tämä kirjoitus koskee Iin Yhteiskoulua kolmivuotisena keskikouluna 1950-luvun alkupuolelle saakka.
Alkusanat Iin Yhteiskoulun perustamiselle lausuttiin huhtikuussa 1924 vanhan Haminan itäosassa olleessa ns. kunnanpirtissä. Kunnanpirttiin oli kokoontunut verrattain iso joukko kansalaisia uuden asian ääreen. Kaksi laajakatseista ja kokenutta iiläistä yrittäjää ja liikemiestä sahanomistaja Adolf Koivisto ja kauppias Kalle Laitinen esittivät monen mielestä rohkean ajatuksen: Iihin on perustettava oppikoulu! Laitinen oli toiminut menestyksekkäänä kauppiaana vuosisadan alusta. Adolf Koivisto omisti 20–30 työntekijää työllistävän höyrysahan Tikkasenojan suulla nykyisestä KulttuuriKauppilasta pari sataa metriä itään.
Ajatustaan he perustelivat seuraavasti: ”Iissä on paljon oppikouluikäistä nuorisoa, joka pyrkii Oulun kouluihin. Niissä vallitsee huomattava tilanpuute, joten niihin pääseminen tuottaa vaikeuksia. Sitä pait-si lasten kouluttaminen kaupungissa tulee vanhemmille kovin kalliiksi, ja mitä merkitsee se seikka, että vanhemmat saavat pitää heidät kotona silmälläpitonsa alaisina mahdollisimman kauan. Ja tuohan kai-ken lisäksi oppikoulu omalla tavallaan eloa ja edistystä paikkakunnalle.”
Kokouksessa keskusteltiin asiasta vilkkaasti puoleen ja toiseen. Pitkän keskustelun tuloksena päätettiin perustaa Iihin viisiluokkainen keskikoulu, joka aloittaisi toimintanasa jo seuraavana syksynä. Aloitteen tekijöiden ohella koulun perustamisen tarpeellisuudesta puhuivat muun muassa kauppias Reino Tervo, piirityönjohtaja Matti Viinamäki, maanviljelijät Pekka Kurttila, E. Tiri, H. Paakkola, A. Räinä, pienvil-jelijä kansanedustaja Jaakko Liedes, asemapäällikkö S. M. Oittinen ja pankinjohtaja Heikki Veijola.
Oli merkittävä asia, että Iin Yhteiskoulua olivat perustamassa poliittisesti vasemmistoa ja oikeistoa edustavat kuntalaiset. Tämä ei monissakaan asioissa ollut itsestään selvää kuusi vuotta sisällissodan jälkeen. Iin kunnanvaltuustossa oli vuonna 1924 vasemmistoenemmistö ja valtuuston puheenjohtajana oli vasemmistolainen kansanedustaja Jaakko Liedes.
Poliittinen yksituumaisuus helpotti Iin Yhteiskoulua koskevien asioiden käsittelyä kunnanvaltuustossa. Tuskinpa minkään muun asian johdosta olisi voitu kuvitella suojeluskuntalaisten ja sosialistien kokoontuvan Iin työväentalolle yhteiseen tilaisuuteen.
Syyskuussa 1925 pidettiin Iin työväentalolla arpajaiset Iin Yhteiskoulun hyväksi ja iltajuhla, jossa oli väkeä salin täydeltä. Puhujina olivat muun muassa pankinjohtaja Heikki Veijola, päätoimittaja Heikki Kokko ja kirjailija Heikki Toppila. Suojeluskunnan omistama Valistustalo (nyk. Iin Urheilijain talo) oli vasta rakenteilla.
Oppikouluasia eteni elokuun 6. päivänä, jolloin perustettiin Iin Yhteiskoulun kannatusyhdistys. Tällöin hyväksyttiin yhdistyksen säännöt ja valittiin sille ja tulevalle koululle johtokunta. Ensimmäiseen johtokuntaan tulivat sahanomistaja Adolf Koivisto, Kauppilan koulun opettaja Heikki Kanerva, tohtori Niilo Koskiniemi, kauppias Kalle Laitinen, pienviljelijä-kansanedustaja Jaakko Liedes ja pankinjohtaja Heikki Veijola. Varajäseniksi valittiin maanviljelijä Pekka Kurttila, asemapäällikkö Manasse Oittinen ja pientilallinen Juho Rödlin.
Johtokunnalla ja varsinkin sen puheenjohtajalla Adolf Koivistolla oli paljon puuhaa ja kokouksia pidettiin tiheään, jotta koulu saataisiin aloittamaan suunnitelmien mukaan syyskuussa. Asiat etenivät hyvin ja koulu aloitti 1.9. 1924.
Kannatusyhdistykseen liittyi perustamisvuonna 67 henkilöä, mitä voi pitää melko pienenä määränä. Jäsenmäärä väheni seuraavina vuosina, eikä 50 mk:n jäsenmaksuilla ollut merkitystä koulun taloudelle.
Vuonna 1932 johtokunta käsitteli kysymystä kannatusyhdistyksen muuttamisesta kannatusyhtiöksi, jonka osakemaksuilla saataisiin yhdellä kertaa kokoon huomattavampi rahaerä. Joulukuun 22. päivä 1934 pidettiin Iin Yhteiskoulu Osakeyhtiön perustava kokous, mutta yhtiön rekisteröityminen siirtyi vuoteen 1945 saakka, jolloin se merkittiin kaupparekisteriin. Tällä osakeyhtiömuotoon siirtymisellä oli merkittävät seuraukset kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, kun Iissä oltiin siirtymässä peruskoulujärjestelmään. Yhtiön osakepääoma oli alussa 135 000 markkaa, (noin 65 000 euroa) jaettuna 200 markan (95 euroa) suuruisiin osakkeisiin. Kannatusyhtiössä oli tuolloin 137 osakasta, joista useimmilla oli vain viisi osaketta. Kymmentä osaketta enempää ei ollut kenelläkään ja kymmenen osakkeen omistajiakin oli vain viisi. Kukaan ei siis voinut pitää yksin valtaa koulun hallinnossa.
Pitkäaikaisimpia johtokunnan puheenjohtajia Iin Yhteiskoulun historian aikana ovat sahanomistaja Adolf Koivisto, lääninrovasti Eino Virkkula, aluemetsänhoitaja Eino Kuittinen, nimismies Toivo Holopainen, insinööri Martti Koskela, ylimetsänhoitaja Pauli Kärsämä ja metsänhoitaja Juha Veikkola.
Iin kunnanvaltuusto päätti kokouksessaan 25.8. 1924 luovuttaa Yhteiskoululle ilmaiseksi sairaalara-kennuksesta kaksi huonetta luokaksi ja yhden kansliaksi sekä huoneen opettajalle tarpeen mukaan. Rakennus oli nykyisen Valtarin koulun paikalla. Lähellä toiminut Iin Nuorisoseura luovutti juhlasalinsa voimistelunopetusta varten.
Vuokratiloissa jatkettiin, kunnes 15.11. 1927 Yhteiskoulun kannatusyhdistyksen ja Iin kunnan edustajat allekirjoittivat kauppakirjan, jonka mukaan Iin kunta myi rakennuksen tontteineen kannatusyhdistykselle 150 000 markan (58 000 euroa) kauppahinnasta.
Rakennusta laajennettiin heti seuraavana vuonna niin, että siinä oli kolme tilavaa ja valoisaa luokka-huonetta, luonnontieteellinen ”oppisali”, kaunis juhla- ja voimistelusali, tilava aula, opetusvälinehuone, opettajienhuone, keittiö ja vähän myöhemmin johtajan kanslia. Tilat olivat puurakenteiset.
Parin ensimmäisen vuoden aikana Yhteiskoulun pääasiallisena tulona olivat oppilasmaksut. Ne olivat ensimmäisinä vuosina huomattavan korkeat, mikä johtui siitä, että valtionavustus oli aloittavalle oppi-laitokselle pieni. Lukuvuosimaksu oli iiläisille 2000 mk (772 euroa). Ulkopaikkakuntalaiset pääsivät yli puolta halvemmalla. Kolmen lukuvuoden jälkeen vuosimaksuja voitiin alentaa merkittävästi, kun valtionavustukset alkoivat tulla täysimäärisinä.
Parina ensimmäisenä vuosikymmenenä Yhteiskoulun johtokunta järjesti koko maata koskevia suurar-pajaisia. Lukuvuonna 1928–29 puhdas tuotto oli 256 000 mk (96 000 euroa) ja samanlaisia potteja saatiin seuraavan parinkymmenen vuoden aikana useita.
Tultaessa 1950-luvulle oli Iin yhteiskoulun talous tasapainossa. Iso merkitys oli pitkäaikaisella taloudenhoitajalla kauppias Kalle Laitisella. Valtiolta saatiin myös ylimääräistä avustusta vapaa-oppilaspaikkoihin ja lukuvuosimaksujen alennuksiin vähävaraisille oppilaille.
Ajoittain johtokunta anoi avustusta Iin kunnalta, mutta ei yleensä saanut. Suurin menoerä normaalivuosina oli opettajien palkat.
Iin yhteiskoulu toimi kolmiluokkaisena keskikouluna vuoteen 1955 saakka. Käytännössä kouluun pyrittiin pääsääntöisesti kansakoulun kuudennelta luokalta. Kouluhallitus vahvisti Iin Yhteiskoulun ensimmäisen lukusuunnitelman 14.12. 1925. Vieraana kielenä oli saksa. Opetus meni perille varsin hyvin, sillä rehtori Eino Kariletto toteaa Iin Yhteiskoulun 25-vuotishistoriikissa, että ”tarkastavien kouluneuvosten lausunnot ovat olleet koululle varsin edulliset”. Myös päästötodistusprosentti oli korkea. Uudella lukusuunnitelmalla mentiin 1950-luvulle lukion alkamiseen saakka.
Iin Yhteiskoulun ensimmäinen rehtori oli lv. 1924–25 FM Lauri Karila, joka opetti suomea, ruotsia, historiaa ja maantiedettä. Hänen jälkeen jatkoi Yhteiskoulun pitkäaikaisin rehtori FM Eino Kariletto v. 1925–55. Hän vakiinnutti koulun toiminnan pitkäjänteisellä työllä.
Iin Yhteiskoulun alkuaikoina vaihtuivat opettajat usein. Opettajakunta alkoi vakiintua 1930-luvulla. Esimerkiksi vuosina 1932–1946 ei vaihtunut yhtään vakinaista opettajaa. Tilapäiset tuntiopettajat vaihtuivat tiheään.
Moni opettaja joutui opettamaan useaa ainetta. Kaikkiin ei ollut aina muodollista pätevyyttä. Matemaattisia aineita opettivat usein insinöörit.
Pääsääntöisesti opettajakunta oli muodollisesti pätevää, mutta tuntiopettajina oli kansakoulunopettajia tai muihin ammatteihin kouluttautuneita. Opettajakunnan pätevyys kasvoi vuosikymmenten myötä. Koulun johtokunta teki opettajavalinnat, eikä niistä tehty valituksia, koska koulu oli osakeyhtiö eikä osa kunnallishallintoa.
Rehtori Eino Kariletto kirjoitti Iin Yhteiskoulun 25-vuotishistoriikissa, että koulun matrikkeliin on 25. vuoden aikana merkitty kaikkiaan 927 oppilasta. Suuri joukko.
Koulun aloitti syksyllä 1924 23 oppilasta, joista tyttöjä 14. Lukuvuonna 1926–27 koulu oli ensimmäistä kertaa täysiluokkainen. Oppilasmäärä oli 57, mikä ei vielä riittänyt täyteen valtionapuun. Seuraavana lukuvuonna oppilasmäärä kasvoi yli 20:llä. Sadan raja ylittyi välirauhan aikana lv. 1940–41 ja siitä lähtien määrä oli kolminumeroinen sodasta huolimatta.
Oppilasmäärän noustessa lv. 1943–44 132:een, perustettiin ensimmäiselle luokalle rinnakkaisluokka ja koulu jatkoi kaksiluokkasarjaisena 1950-luvulle. Tyttöjä oli koko ajan selvästi enemmän kuin poikia. Kolmivuotisen keskikoulun käyneiden oppilaiden vanhemmista oli noin 45 % maanviljelijöitä, liike-elämän palveluksaessa olleita 23 %, työväestöä 21 % ja virkamiehistöä 11 %.
Iin Yhteiskoulussa ei ollut oppilaita kolmena ensimmäisenä lukuvuotena juuri muualta kuin Iistä. Vuodesta 1928 alkoi ulkopaikkakuntalaisten määrä kasvaa voimakkaasti. Muualta tulleita oli yli neljäsosa. 1930- ja 1940-luvuilla oli useana vuonna enemmän ulkopaikkakuntalaisia kuin iiläisiä.
Tehdessäni opastuksia vanhassa Haminassa oli takavuosina kierroksilla silloin tällöin Iin ulkopuolelta olevia ikäihmisiä, jotka muistelivat, missä olivat olleet kortteerissa käydessään Iin Yhteiskoulua. Eniten ulko-paikkakuntalaisia oli Iin lähikunnista Haukiputaalta, Yli-Iistä, Pudasjärveltä, Simosta ja Kuivaniemeltä, mutta myös Turtolasta (nyk. Pello), Tervolasta, Kuusamosta, Ylitorniolta, Muhokselta ja Utajärveltä.
Vieraspaikkakuntalaisten määrä alkoi vähetä 1950-luvulla, kun oppikouluja alettiin perustaa Iin lähialueille. Haukiputaan Yhteiskoulu aloitti 1950, Yli-Iihin tuli kunnallinen keskikoulu ja Kuivaniemellä aloitti myös vastaava. Kun itse aloitin Iin Yhteiskoulussa 1960-luvun taitteessa, oli samalla luokalla vielä oppilaita Oulusta, Pudasjärveltä, Kuivaniemeltä ja Simosta. Oululaisia oli pääasiassa siksi, että Iin Yhteiskouluun pääsi alemmalla keskiarvolla kuin Oulun kouluihin.
Kolmiluokkaisesta Iin Yhteiskoulusta sai päästötodistuksen myöhemmin varsin tunnetuiksi tulleita oppilaita. Vuonna 1948 sai päästötodistuksen Jorma Kurvinen, joka työskenteli toimittajana, kirjojen kustantajana sekä vapaana kirjailijana. Hänen tuotantonsa on erittäin laaja sotaromaaneista nuorten kirjoihin (Susikoira Roi). Samalta luokalta sai päästötodistuksensa pudasjärveläinen Jukka Nevakivi, jonka CV on komea. Hän teki elämäntyönsä journalistina, diplomaattina, yliopisto-opettajana ja professorina. Hän on kansainvälisesti tunnettu historiantutkija ja on julkaissut useita sekä Suomen historiaan että yleiseen historiaan liittyviä teoksia, joista monet ovat tulleet tunnetuiksi käännöksinä useissa maissa.
Seuraavana vuonna päästötodistuksen sai kuivaniemeläinen Finlandia-palkittu kirjailija Antti Hyry, joka kouluttautui diplomi-insinööriksi, mutta oli vapaana kirjailijana suurimman osan elämästään. Aikamoinen poikaporukka yhtä aikaa kuluttamassa IYK:n penkkejä.
Lähteet: Iin Yhteiskoulun johtokunnan pöytäkirjat ja vuosikertomukset; Kariletto Eino, Iin Yhteiskoulu 1924–1949
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.