Jälleen on kesä kulunut vauhdikkaasti. Tuntuu siltä kuin olisin vasta ihan pari viikkoa sitten aloittanut Rantapohjassa kesätoimittajana. Siitä huolimatta syksy lähenee vääjäämättä. Syksyn lähenemistä kuvastaa hyvin koulujen alkaminen keskiviikkona.
Monille koulujen alku on tuttu paluu arkeen. Osa lähtee kuitenkin uudelle matkalle elämässään. Toiset aloittavat lukion, toiset ammattikoulun. Jotkut siirtyvät ylä-asteelle. Ja sitten on koulutaipaleensa aloittavat ykkösluokkalaiset, joille koulujen alku on varmasti mitä jännittävintä aikaa. En muista ensimmäisistä koulupäivistäni paljoakaan. Vain epämääräisiä yksityiskohtia, kuten missä ja millainen luokkahuoneeni oli ja kuka opettajani oli. Lähinnä muistan ensimmäisestä päivästä sen, että jännitys oli suuri, kun vanhempani jättivät minut koululle ensimmäistä kertaa.
Enemmän muistoja on tullut peruskoulun muilta päiviltä. Haukiputaan jo puretun entisen alakoulun käytävät ja tilat ovat painuneet mieleeni pysyvästi. Pihalla välitunneilla pelatut pallopelit, hipat ja konkat kulkevat mielen perukoilla vielä pitkään. Haluankin ehkä sanoa sen, että vaikka ensimmäinen päivä onkin merkittävä, ei siitä paljon mitään ole jäänyt mieleen itselleni. Ehkä kaikki se jännitys, jota ensimmäisenä päivänä koki on ikään kuin pyyhkinyt kaiken tuona päivänä tapahtuneen mielestä.
Koulujen alkamisen myötä kadut hiljenevät iltaisin aikaisemmin. Päiväsaikaan on kuitenkin enemmän pieniä koulumatkalaisia. Haluaisin muistuttaa kaikkia olemaan liikenteessä maltillisia ja tavanomaista tarkkaavaisempia. Pieniä kulkijoita voi olla vaikeampi nähdä, kuin aikuista ihmistä, joten matalammat tilannenopeudet ovat entistä tärkeämpiä. Tehdään lapsien koulumatkasta mahdollisimman turvallinen.
Joni Nalli
joni.nalli(at)rantapohja.fi