Elo­ku­vaeh­do­tuk­sia alkusyk­syn pime­ne­viin iltoihin

Sil­loin täl­löin on iha­naa käper­tyä soh­van­nurk­kaan yövaat­teis­sa, vali­ta hyvä elo­ku­va ja syven­tyä sen äärel­le parik­si tun­nik­si. Aina ei kui­ten­kaan ole help­poa löy­tää olo­ti­laan sopi­vaa kat­sot­ta­vaa, sil­lä kome­dia on jos­kus lii­kaa ja vähäe­lei­set indie-elo­ku­vat taas lii­an vähän.

Muu­ta­ma elo­ku­va­vink­ki eri gen­reis­tä voi­kin siis hel­pot­taa päätöksentekoa.

Koko per­heen elo­ku­va­het­kiä var­ten kan­nat­taa lait­taa kor­van taak­se muu­ta­mia elo­ku­via, joi­den paris­sa viih­ty­vät niin nuo­rem­mat kuin van­hem­mat­kin. Jos muu­ta­ma kyy­nel ei hait­taa, ovat Sil­ta salai­seen maa­han sekä Ihme (2017) kau­nii­ta, hie­man surul­li­sia ja lap­siys­tä­väl­li­siä elokuvia. 

Sil­ta salai­seen maa­han ker­too yksi­näi­ses­tä Jes­ses­tä, joka ystä­vys­tyy uuden luok­ka­lai­sen­sa Les­lien kans­sa. Tyt­tö tutus­tut­taa Jes­sen tai­an­omai­seen mie­li­ku­vi­tus­maa­il­maan, jos­sa vain tai­vas on raja­na. Ihme on opet­ta­vai­nen elo­ku­va eri­lai­suu­des­ta, kiusaa­mi­ses­ta ja ystä­vyy­den voi­mas­ta. Kas­voil­taan epä­muo­dos­tu­nut Aug­gie aloit­taa vii­den­nen luo­kan ja jou­tuu kiusaa­mi­sen koh­teek­si. Hän kui­ten­kin tais­te­lee hyväk­syn­nän puo­les­ta ja pää­tyy ole­maan kou­lun­sa valo­voi­mai­nen sankari.

Jos seik­kai­lu ja fan­ta­sia on lähel­lä sydän­tä, Kul­tai­nen kom­pas­si ja Nar­nian tari­nat: Vel­ho ja lei­jo­na ovat kat­so­mi­sen arvoi­sia elo­ku­via kesän vii­mei­si­nä viik­koi­na. Kul­tai­nen kom­pas­si on saman­ni­mi­seen kir­jaan perus­tu­va tari­na fan­ta­sia­maa­il­mas­ta, jos­sa suu­rel­la osal­la ihmi­sis­tä on oma sie­lue­läin, joka on yhtey­des­sä omistajaansa.

Pää­hen­ki­lö Lyra pää­tyy hui­maan seik­kai­luun kul­tai­sen kom­pas­sin, sie­lue­läi­men­sä Panin ja haar­nis­koi­dun jää­kar­hun kans­sa. Nar­nia­kin on kir­jaan perus­tu­va ker­to­mus nel­jäs­tä sisa­ruk­ses­ta, jot­ka pää­ty­vät sala­pe­räi­sen vaa­te­kaa­pin kaut­ta rin­nak­kais­maa­il­maan, jos­sa puhu­vat eläi­met, fau­nit ja ken­tau­rit eivät ole vain satua. Lap­set ajau­tu­vat tais­te­luun pahaa lumi­ku­nin­ga­tar­ta vas­taan rin­nal­laan Nar­nian mah­ta­vin olen­to, Aslan-leijona.

Van­hem­pien kat­so­jien, jot­ka pitä­vät sydän­tä­sär­ke­väs­tä ja sil­miä kos­tut­ta­vas­ta roman­tii­kas­ta, kan­nat­taa kat­soa Muis­to­jen pol­ku sekä The Last 10 Years. Muis­to­jen pol­ku on Nic­ho­las Spark­sin kir­jaan perus­tu­va elo­ku­va pahas­ta pojas­ta Lan­do­nis­ta ja tun­nol­li­ses­ta Jamies­ta, jot­ka vas­toin odo­tuk­sia rakas­tu­vat. Täh­tiin kir­joi­tet­tu rak­kaus ei kui­ten­kaan ole mut­ka­ton, sil­lä Jamie kan­taa sisäl­lään ras­kas­ta salai­suut­ta ja yhtä aino­aa toi­vet­ta, jon­ka Lan­don päät­tää toteuttaa.

The Last 10 Years on Muis­to­jen polun kans­sa hie­man saman­kal­tai­nen kat­se­lu­ko­ke­mus, mut­ta kat­taa pidem­män aika­ja­nan. Se on japa­ni­lai­nen elo­ku­va Mat­su­ri Taka­bay­as­his­ta, joka saa tie­tää ole­van­sa paran­tu­mat­to­mas­ti sai­ras. Hän päät­tää elää vii­mei­set kym­me­nen elin­vuot­tan­sa mureh­ti­mat­ta ja rakas­tu­mat­ta, mut­ta koh­ta­lol­la on omat suun­ni­tel­man­sa, kun van­ha kou­lu­ka­ve­ri astuu tytön elä­mään luokkakokouksessa.

Jos roman­tiik­ka ei ole omaan makuun, voi van­hem­mat kat­so­jat tyyn­nyt­tää toi­min­nan­näl­kään­sä Incep­tion ‑elo­ku­val­la. Incep­tion on aivo­so­lu­ja jump­paa­va tie­tei­se­lo­ku­va, joka vie kat­so­jan kir­jai­mel­li­ses­ti ihmis­mie­len sisäl­le ja sukel­taa syväl­le uni­maa­il­maan. Pää­hen­ki­lö Domi­nic Cobb varas­taa oma­laa­tui­sel­la taval­la siir­tyen ihmis­ten ali­ta­jun­taan unen aika­na ja saa siten hal­tuun­sa tie­to­ja, joi­ta ei muu­ten voi­si saa­da käsiin­sä. Cob­bin seu­raa­va­na teh­tä­vä­nä ei kui­ten­kaan ole varas­taa, vaan aset­taa aja­tus koh­teen­sa mie­leen. Vain siten hän pys­tyy kään­tä­mään kyky­jen­sä myö­tä muut­tu­neen elä­män­sä suunnan.

Oscar-pal­kit­tu elo­ku­va Kuol­lei­den runoi­li­joi­den seu­ra vie kat­so­jan 1950-luvun Yhdys­val­toi­hin poi­ka­kou­luun, jos­sa kuri on tiuk­kaa ja poi­kien omat haa­veet vähä­pä­töi­sem­piä van­hem­pien toi­vei­den rin­nal­la. Kou­luun saa­puu uusi äidin­kie­len opet­ta­ja, joka innos­taa poi­kia runou­den avul­la ajat­te­le­maan itse­näi­ses­ti ja tart­tu­maan het­keen. Opet­ta­jan uudet toi­min­ta­ta­vat aiheut­ta­vat ihme­tys­tä opet­ta­ja­kun­nas­sa, mut­ta pojat innos­tu­vat tavoit­te­le­maan unel­mi­aan mui­den odo­tuk­sis­ta huolimatta.

Kuol­lei­den runoi­li­joi­den seu­ra on kau­nis, voi­ma­kas ja tun­teel­li­nen elo­ku­va, joka kan­nat­taa kat­soa syk­syi­se­nä ilta­na sateen ropis­tes­sa ikku­naa vas­ten. Sil­loin elo­ku­van tun­nel­ma on käsin kosketeltava.