Päät­tä­jäl­tä: Mei­dän tulee päät­tää itse upean luon­tom­me käytöstä

Pek­ka Aittakumpu.

Meil­lä suo­ma­lai­sil­la on eri­tyi­sen upea luon­to. Ilma, vedet ja met­sät ovat hyväs­sä kun­nos­sa, ja niis­sä on val­ta­vas­ti mah­dol­li­suuk­sia esi­mer­kik­si luon­to­mat­kai­lul­le. Moni ulko­mail­ta tule­va mat­kai­li­ja on hal­tiois­saan jo sii­tä, että meil­lä voi huo­let­ta poi­mia luonnonmarjoja.

Eri­tyi­ses­ti kesäl­lä ja syk­syl­lä lukui­sat suo­ma­lai­set saa­vat­kin naut­tia kon­kreet­ti­sis­ta luon­no­nan­ti­mis­ta. Tänä­kin kesä­nä on riit­tä­nyt esi­mer­kik­si hil­lo­ja ja mus­ti­koi­ta. Puo­lu­koi­den kyp­sy­mis­tä vie­lä odotellaan.

Huo­no­na­kin sato­vuon­na mar­jo­ja kyp­syy Suo­mes­sa jokais­ta kan­sa­lais­ta koh­ti noin 100 kiloa eli pari­kym­men­tä ämpä­ril­lis­tä. Suo­ma­lai­set mar­jat ovat puh­tai­ta luon­non tuot­tei­ta, jois­sa on makua, vita­mii­ne­ja ja hivenaineita.

Lap­sia ja nuo­ria kan­nat­taa opet­taa luon­nos­sa liik­ku­mi­seen ja luon­non mar­jo­jen kerää­mi­seen. Täs­sä­kin asias­sa aikui­sen oma esi­merk­ki on paras opettaja.

Mar­jas­tuk­sen ohel­la myös lop­pu­ke­säs­tä alka­va met­säs­tys­kausi mer­kit­see monil­le odo­tuk­sen täyt­ty­mis­tä. Met­säs­tys on var­sin suo­sit­tua, sil­lä maas­sam­me on noin 300 000 metsästäjää.

Met­säs­tys vai­kut­taa jol­lain taval­la mei­hin jokai­seen. Met­säs­tä­jät teke­vät tär­ke­ää työ­tä pitä­mäl­lä eläin­ten kan­nat sopi­van kokoi­si­na ja hoi­ta­mal­la riis­tan­hoi­to­työs­sä eläin­ten elinympäristöjä.

Met­säs­tyk­seen liit­tyen kes­kus­te­lua ovat eri­tyi­ses­ti herät­tä­neet susien teke­mät tuhot. Lii­an suu­rek­si pääs­syt susi­kan­ta on esi­mer­kik­si vaa­ran­ta­nut maa­seu­dun elin­kei­no­ja. Ran­ta­poh­jan alu­eel­la sudet ovat pai­koin uhan­neet koi­rien kans­sa teh­tä­vää metsästystä.

Susi­kan­ta ja muut peto­kan­nat tulee pitää oikean kokoi­si­na, jot­ta niis­tä ei muo­dos­tu vaa­raa ihmi­sil­le ja elin­kei­noil­le. Susi kuu­luu erä­maa­han, ei ihmis­ten pihoil­le tai eläin­ten laidunmaille.

Suo­men tulee muis­taa ajaa maam­me ainut­laa­tui­sen luon­non etua myös EU-poli­tii­kas­sa. Esi­mer­kik­si met­sien käy­tös­tä ja met­säs­tyk­ses­tä päät­tä­mi­nen tulee saa­da vah­vem­min kan­sal­li­siin käsiin, kos­ka Suo­mes­sa tie­de­tään par­hai­ten, miten tääl­lä ele­tään luon­non kans­sa tasapainossa.

Met­säs­sä ja luon­nos­sa liik­ku­mi­nen on tut­ki­tus­ti hyvin­voin­nin läh­de. Luon­to­har­ras­tuk­set ovat pait­si kehit­tä­viä myös usein var­sin huo­kei­ta har­ras­tuk­sia, joi­ta voi har­ras­taa vaik­ka­pa yksin tai koko perheellä.

Esi­mer­kik­si mar­jas­ta­maan ja ret­kel­le ei vält­tä­mät­tä tar­vit­se eri­koi­sia varus­tei­ta. Met­sää on mei­dän monien lähiym­pä­ris­tös­sä. Aikui­sen kans­sa luon­nos­sa liik­kues­sa lap­si voi oppia koh­te­le­maan arvo­kas­ta luon­toam­me niin, että se säi­lyy hyvä­nä myös tule­vil­le sukupolville.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu, kan­san­edus­ta­ja, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, Keskusta