Viime lauantaina kolmivaunuinen kiskobussi eli tutummin lättähattu lipui Haukiputaan Asemakylässä sijaitsevalle entiselle rautatieasemalle torven soiton siivittämänä ja tunnelma pysäkillä oli odottava. Kyytiin onneksi mahtui vielä, mutta montaa tyhjää paikkaa vaunuissa ei ollut. Retrot petrolin väriset penkit ja kapeaakin kapeammat matkatavarahyllyt herättivät ihastusta. Paikalle istahtaessa tuntui, että kiire loppui siihen. Kanssamatkustajat juttelivat toisilleen, söivät eväitä ja lapset keskittyivät kirjoihin kännyköiden sijasta. Oli kuin olisin matkannut ajassa taaksepäin vaikka juna puksutti hyvää vauhtia kohti seuraava pysäkkiä.
Lättähattu matkasi lauantaina Oulusta Haukiputaan, Iin ja Kuivaniemen kautta Röyttään ja Ajoksen satamaan ja takaisin. Moni kyydissä olijoista pysyi kyydissä koko matkan, osa suuntasi Kuivaniemen markkinoille. Kemistä kotoisin oleva Mari Niskanen hyppäsi kyytiin Oulusta ja jäi Kuivaniemellä pois.
– Onhan tämä todella symppis tapa matkustaa, Niskanen hymyili.
Tunnelma Lättähatussa oli välittävä ja konduktöörit kertoivat mielellään lisää niin itse menopeleistä kuin myös kuljetuksesta vastanneesta Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry:stä. Lipuntarkastaja Seppo Kälkäinen pysähtyi juttelemaan jokaisen matkaajan kanssa kuin puhuisi tuttunsa kanssa. Aivan kuten ennenkin on ollut tapana. Hän kertoi, että nykyisin satamissa ei ole maihinnousua, sillä se on kiellettyä turvallisuussyistä.
– Nykyään ihmisillä on aina niin kova kiire paikasta toiseen. Muuan vuosi sitten yksi nuori nainen oli niin keskittynyt muihin asioihin, että hyppäsi pendolinon sijasta Lättähattuun ja vasta matkan alettua hän alkoi ihmettelemään, kun lippuun merkittyä paikkaa ei löydy, Kälkäinen naurahti.
Iissä Lättähattua oli vastassa kymmenittäin ihmisiä, joista kuitenkin vain osa nousi menopelin kyytiin. Torvi soi lähestyvän aseman merkiksi ja markkinoille kyydin ottaneelle päätepysäkki tuli vastaan liian nopeasti. Matkasta ja keskusteluista olisi voinut nauttia helposti pidempäänkin.
– Kiitokset matkasta ja tervetuloa uudelleen, konduktööri ja lipuntarkastaja huikkasivat matkustajien perään.
Kolmivaunuinen lauantain kyyti koostui kahdesta Dm7-moottorivaunusta ja yhdestä EFiab-liitevaunusta. Vaunut ovat Valtionrautateiden käytössä olleita Valmetin Suomessa 1954–1963 valmistamia dieselmoottorivaunuja. Kaikkiaan niitä valmistettiin aikoinaan noin 400 ja ne korvasivat höyryveturivetoiset junat suurilta osin paikallisliikenteessä. Ne olivat toiminnassa yli 30 vuotta ja niillä haluttiin vastata linja-autoliikenteen aiheuttamaan kilpailuun. Viimeiset kiskobussit poistettiin matkustajaliikenteestä 1988 kannattamattomuuden ja rataverkon sähköistymisen vuoksi.
Kälkäinen kertoi Pohjois-Suomen Rautatieharrastajien kokoontuvan aktiivisesti ja heillä on Nokelan veturitalleilla käytössään kahdeksan tallipaikkaa. Kiskoautokaluston lisäksi yhdistyksen kalustoon kuuluu vaihtoveturi, sähköradan tarkastusvaunu sekä asuntovaunu ja erilaisia vekottimia moottoriresiinoista rata-autoihin. Jäseniä on reilut 230 ja Kälkäinen toivottaakin kaikki uudet jäsenet tervetulleiksi.
– Pari viikkoa sitten kävimme Raahessa ja syyskuun lopulla järjestämme yön yli matkan Oulusta Joensuuhun eli aktiivisesti toimitaan ja mukaan pääsee kyllä, Kälkäinen kertoi.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.