Taiteen tekeminen on monesti vapauttavaa ja inspiroivaa. On rentouttavaa nähdä, miten sivellin piirtää värikkäitä viivoja maalauspohjalle, ja miten lyijykynä jättää jälkeensä aina vain parempia piirroksia.
Vielä ihanampaa se on kuitenkin miellyttävillä ja laadukkailla välineillä, joita voi löytää yllättävänkin edullisesti.
Perinteiseen taiteeseen tarvitaan usein jokin pohja, jolle luoda uutta. Paperi vaikuttaa paljon siihen, millaista jälkeä välineillä saa aikaiseksi ja senpä vuoksi siihen onkin hyvä panostaa.
Kun hankkii paperia piirtämistä tai maalaamista varten, kannattaa kiinnittää huomiota niissä ilmoitettuihin painoihin. Paksumpi paperi on hyvä esimerkiksi akvarellivärejä käytettäessä, sillä silloin se kestää suurempaa vesimäärää eikä heti käpristy. 250–300 grammaa on melko yleinen paino akvarellipapereissa, ja se toimii hyvin tavalliseen maalaamiseen. Lisäksi esimerkiksi paksupaperiset luonnosvihot ovat usein laadultaan omaa luokkaansa, ja sopivatkin paksujen sivujensa puolesta erittäin hyvin niin lyijykynille, puuväreille kuin huopakynillekin.
Eri merkkien puuvärit ja lyijykynät eroavat yllättävänkin paljon toisistaan, ja niitä ostaessa kannattaakin perehtyä kunnolla kynien pigmentteihin ja siihen, millaista taidetta niillä haluaa luoda. Oma luotto-ominaisuuteni lähes kaikissa kynissäni on vahva pigmentti ja pehmeys. Pigmentin määrä näkyy toki tuotteen hinnassa, mutta vastaavasti myös laadussa. Mitä enemmän kynissä on värikylläisyyttä, sitä moninaisempia töitä niillä voi tehdä.
Ylipäätänsä kyniä hankkiessa kannattaa miettiä, haluaako piirustusjäljen olevan luonnosmaista ja hentoa, vaiko kenties paksumpaa ja voimakaspigmenttistä. Jos värien haluaa sulautuvan hyvin toisiinsa, kannattaa harkita vahamaisten ja öljypohjaisten puuvärien hankintaa. Sellaiset kynät ovat pehmeitä, jolloin värejä on helppoa yhdistellä. Toisaalta taas kovemmat kynät toimivat mainiosti herkempää jälkeä hakeville, sillä vähäisempi pigmentti saa työstöjäljen näyttämään kevyeltä.
Jotkin taiteessa käytettävät välineet eivät välttämättä edes ole alunperin tarkoitettu taiteeseen, mutta ovat osoittautuneet todella toimiviksi keinoiksi korvata kalliit tarvikkeet. Esimerkiksi vanupuikkoa voi käyttää lyijykynän levittämisessä ja vaikkapa varjojen luomisessa paperisen kynän sijaan, ja se toimii lähes samalla tavalla.
Toinen oivallinen väline hiilen ja lyijykynän levittämiseen ja jäljen pehmentämiseen on pieni meikkisivellin, jota hellästi pyörittämällä voi käyttää luomaan utuista tunnelmaa työhön. Lisäksi harpin terävä piikki on nerokas työväline esimerkiksi hiusten tai eläimen turkin piirtämiseen. Kun sillä tekee varovasti viiltoja puhtaalle paperille ja sen jälkeen värittää kynillä päälle, jää paperiin valkoisia viivoja. Tällöin piirrokseen tulee aitoudentuntua ja hienoja yksityiskohtia, sillä pienet hiussuortuvat näyttävät tosielämässäkin valkeilta valon osuessa niihin.
Joskus saattaa tuntua, että taiteen tekemiseen tarvitsisi kalliita välineitä ja erikoisia työkaluja. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan uskomattomia teoksia voi luoda myös muutamalla eurolla käyttäen vaikkapa yhtä kuulakärkikynää. Kun oppii hyödyntämään kynän tuomia mahdollisuuksia sen mukaan, miten kovasti sillä paperiin painaa, voi huomata, ettei mestariteoksen luomiseen tarvitakaan satojen eurojen edestä tuotteita.
Joskus parhaimmat työt ovatkin lehden kulmaan satunnaisella kynällä raapustetut luonnokset. Siitä tulikin mieleeni: myös vanhoja lehtiä ja esimerkiksi huonokuntoisia kirjoja voi käyttää oikein hyvin kanvaasina puhtaan paperin sijasta.