Haukiputaalainen ratamoottoripyöräilijä Markus Kilpeläinen rakastui moottoripyöriin 18-vuotiaana nähtyään myynnissä Kawasaki GPX:n. Sen jälkeen Markus on ajanut kymmeniä kisoja sekä näytellyt stunttina uudessa TV-sarjassa.
Ylen tänä vuonna julkaisema TV-sarja Jarno ja minä sukeltaa suomalaisen ratamoottoripyöräilijä Jarno Saarisen elämään. Se tarjoaa katsojille kiehtovan tarinan 1960- ja 1970-lukujen taitteesta. Sarja tuo esiin Saarisen huikean uran ja henkilökohtaiset hetket, jotka muovasivat hänestä legendan moottoriurheilun maailmassa.
–Jarno Saarinen on kaikkien alan harrastajien suuri idoli, joten jo pelkästään se toi halun lähteä sarjaan mukaan, Markus paljastaa.
Markus on harrastanut ratamoottoripyöräilyä noin 15 vuotta ja kertoo innostuneensa lajista käydessään satunnaisissa ratapäivissä tavallisella tieliikennemoottoripyörällä. Haukiputaalta Kemoran moottoriradalle suuntautuneet ajopäivät olivat hänelle ratkaiseva kokemus.
–Se oli aluksi kokeilua, mutta siitä se lähti, Markus muistelee.
Vaikka Markus ei nuorena tuntenut suurta kilpailuviettiä, kypärän päähän laittaminen kisatilanteessa herätti aina halun tehdä parhaansa. Markus kuvaa kilpailutilanteen jännitystä ja adrenaliinia, joka saa hänet pyrkimään täydelliseen suoritukseen.
Ratamoottoripyöräily on tuonut Markukselle monia onnistumisia, kuten kolmannen ja toisen sijan Kemoran kilpailuissa sekä jatkuvasti paranevia henkilökohtaisia ennätyksiä eri radoilla. Kilpailuiden ja treenien välillä tärkeä rooli on myös ihmisten kohtaamisella ja yhteisöllisyydellä, joka muodostaa lajin selkärangan.
–Ihmiset, kaverit ja kilpakumppanit ovat älyttömän iso osa lajia. Kaikki on samanhenkistä porukkaa ja sitä ollaan vähän kuin yhtä isoa perhettä.
Ratamoottoripyöräily on tuonut Markukselle unohtumattomia kokemuksia, mutta tie huipulle ei ole ollut ongelmaton. Hän on kohdannut useita esteitä urallaan, jotka ovat vaatineet sitkeyttä ja sopeutumiskykyä. Yksi suurimmista haasteista on ollut sopivien harjoituspaikkojen puute, sillä lähin rata, Oulu Zone, on lyhyt ja hitaan vauhtinen, sopien paremmin ajofiiliksen ylläpitämiseen. Lisäksi ratamoottoripyöräilyn korkeat kustannukset, kuten renkaat ja matkakulut, vaativat huomattavia taloudellisia panostuksia. Nämä haasteet eivät kuitenkaan ole horjuttaneet hänen intoaan lajia kohtaan.
–Vaikkapa kun ajaa aktiivisesti muutaman kisaviikonlopun, siihen kuluu helposti 20 rengassettiä kaudessa, ja yksi setti maksaa tällä hetkellä noin 450 euroa.
Markus kertoo, että hänen kilpailu-uransa sai suuren sysäyksen, kun Juha Pihlajaniemen perustama Stone Racing ‑tiimi astui kuvaan. Stone Racing ‑tiimin myötä Markus pääsi kilpailemaan kuusisataa- ja tuhatkuutioisilla pyörillä, ja tiimin merkitys hänen kehitykselleen ratamoottoripyöräilijänä oli valtava.
–Ensin Ilkka Rantatulkkila suostutteli minut kokeilemaan ratamoottoripyöräilyä, ja Juha laittoi kilpailu-uran käyntiin. Meillä oli kuusi moottoripyörää, jokaisella kuskilla oma mekaanikko ja tiiminjohtaja. Se oli isoa toimintaa, Markus kuvailee.
Tiimi toi mukanaan paitsi resursseja, myös yhteisöllisyyttä ja tukea, joka auttoi Markusta kehittymään ajajana. Vaikka Stone Racingin aktiivisuus on hiipunut, Markus ajaa edelleen tiimissä ja haaveilee tulevista kilpailuista sen riveissä.
Samanaikaisesti kun Markus saavutti menestystä ratamoottoripyöräilyn parissa, hän pääsi mukaan Jarno ja minä ‑sarjaan harrastukseen liittyvien ryhmien kautta. Pääsy koekuvauksiin ja lopulta valinta stunttikuskin rooliin tarjosi ainutlaatuisen kokemuksen. Markus pääsi ajamaan 70-luvun moottoripyörillä Imatralla, Ahvenistolla ja Kroatiassa.
–Kun kävi ilmi, että siellä ajetaan ihan niillä 70-luvun moottoripyörillä, ei sellaiseen tule toista mahdollisuutta, Markus kertoo.
Stunt-rooliin valmistautuminen vaati tarkkaa ohjeistusta ja monia toistoja. Kuvauksissa ajettiin lähellä toisiaan, jopa vain kahden metrin etäisyydellä sadan kilometrin tuntivauhdissa. Tämä toi oman jännityksensä ja vaati äärimmäistä keskittymistä ja luottoa muihin ajajiin.
–Esimerkiksi kun ohjaaja haluaa, että ajetaan noin satasta Imatran suoralla, ja kahden metrin etäisyydellä pyörien välissä ja puolen metrin etäisyydellä sivulla, se on todella haastavaa mutta samalla äärimmäisen jännittävää, Markus kuvailee.
Kuvaukset sisälsivät myös varikkotapahtumia, lähtöjä ja voittokohtausten juhlintaa. Markus pitää stunt-rooliaan kerran elämässä tapahtumana, eikä näe sen johtavan uusiin projekteihin. Ratamoottoripyöräily pysyy kuitenkin hänen intohimonaan, ja hänellä on tavoitteena ajaa vielä muutamia kilpailuja, kuten Imatran ajot, jotka jäivät viimeksi kesken teknisten ongelmien vuoksi.
–Se adrenaliini, vaarantunne, vauhti ja ajamisen vaikeus jaksaa innostaa, Markus sanoo. Se toimii aina hyvänä irtiottona arjesta ja työstä.
Markuksella on muutama neuvo tuleville harrastajille. Hän suosittelee aloittamista kokeneemman kanssa ja liittymistä kerhoihin tai seuroihin, jotka tarjoavat tukea ja opastusta.
–Töitä saa tehdä älyttömästi, jos haluaa tavoittaa jotakin, Markus korostaa. Laji opettaa myös oman elämän järjestämistä ja rahoituksen hankkimista.
Haukiputaan ratamoottoripyöräilijän tarina on inspiroiva esimerkki siitä, kuinka intohimo ja kova työ voivat johtaa unohtumattomiin kokemuksiin ja saavutuksiin.