Iiläisen taiteilijan, Sanna Koiviston pienoisveistos, Tyhjä syli, julkistettiin ja siunattiin Simonniemen uudella hautausmaalla viime sunnuntaina. Siunauksen suoritti Simon kirkkoherra Laura Kinnunnen Jumalanpalveluksen jälkeen. Myös siinä huomioitiin tilaisuus. Laura Kinnunen kertoi tilaisuuden jälkeisessä juhlassa Mäkimattilassa, että ensimmäinen tapaaminen heillä Sannan kanssa oli viime vuonna Simon kirkossa.
Hänellä oli ollut vahvasti mielessä se kuvasto, mitä tyhjästä sylistä tulee eteen ja sydämeen: suurta tyhjyyttä, kaipuuta, niin riipaisevaa surua, ettei sitä osaa edes kuvata. Hän kertoi Sannalle tästä omasta näystään ja hänen mielestään Sanna oli löytänyt oleellisen. Veistosta katsoessa tarkemmin, löytää siitä käsin koskettavasti sen surun, mitä siinä kannetaan. Hänen mielestään jokaisella hautausmaalla pitäisi olla paikka Tyhjälle sylille. Simonniemen hautausmaalla haluttiin veistos asettaa parhaalle, näkyvälle paikalle, lähelle tuloporttia.
Alueella muistetaan elettyä elämää, läsnä ovat suru, kaipaus ja elämän hauraus. On mahdotonta ymmärtää oman lapsen kuolemaa, lapsen elämän pituudesta huolimatta. Toisaalta tyhjän sylin muistoalueella voidaan muistella elettyä ja yhdessä jaettua elämää tai kaivata ja surra toteutumatta jäänyttä toivetta omasta lapsesta. Suru on se hinta, jonka joudumme maksamaan rakkaudesta, sanoi Laura Kinnunen. Hän kuitenkin lohdutti, että Jumalan syli ei koskaan ole tyhjä. Sen ääressä on kaikki rakkaus, armo ja huolenpito. Lopuksi hän lisäsi, että menkää reippaasti koskettamaan veistosta, kiertäkää ja tutkikaa. Veistoksen kasvotkin ovat paljon puhuvia. Samoin käsien ja koko olemuksen asento.
Sanna Koivistolle veistoksen teko on ollut terapeuttista toimintaa, sillä hänen lapsuudessaan pikkuveli menehtyi auto-onnettomuudessa Iin Olhavassa. Olhavan koulun opettajana toiminut isä oli illalla sanonut Sannalle, että kyllä se veli siitä toipuu. Yöllä hän kuitenkin heräsi isän itkuun ja hänelle kerrottiin, että veli oli kuollut. Siitä alkoi koko perheen suruaika. Se oli hänelle niin raskas isku, että oikeastaan siinä loppui hänen lapsuutensa. Tässä veistoksessa hän on reagoinut tähän suruun. Se on myös jättänyt reaktion, ettei hän voi ohittaa toistenkaan surua. Nykyisin hän pystyy omassa työssään kanavoimaan ilot ja surut omien käsiensä kautta plastiseen muotoon. Hän on myös aikaisemminkin tehnyt vastaavantyyppisiä pienoisveistoksia. Esimerkiksi Iin hautausmaalta löytyy sellainen.
– Kun olin vuonna 2002 Oulun arkkitehtiosastolla opettajana, niin siellä oli eräs sellainen malli, etten malttanut itsekään olla tekemättä siitä veistosta. Se on sitten ollut lähtökohtana Iinkin veistokselle. Simon veistokselle halusin alustaksi mustaa graniittia. Hautaustoimisto Kova toteutti suunnitelmani hienosti, toteaa Sanna.
Mäki-Mattilan juhlatilaisuudessa tuotiin esille Sannan uraa taiteilijana ja sitä, kuinka hänen taiteilijauransa oikeastaan lähti käyntiin. Simo kuuluu Sannan nuoruuteen oleellisesti, sillä hänen äitinsä sisar Eine Nikula, joka asui Simossa, teki keramiikkaa, mm. seinäriipuksia, joita Helsingin Stockman osti myyntiinkin. Hän auttoi Eineä niiden toteutuksessa. Silloin hän alkoi huomata, että käsi tottelee ajatusta.
Tuotiin myös esille, kuinka Simonniemen vanha hautausmaa sisältää useita harvinaislaatuisia veistoksia. Sieltä löytyy Ilmari Wirkkalan (6.10.1890–3.12.1973) suunnittelema sankariristi, joka paljastettiin Simon seurakunnan 600-vuotisjuhlassa ja samalla kirkon 100-vuotisjuhlassa 4.8.1946. Vanhalta hautausmaalta, vuonna 1773 rakennetun ylikiiminkiläisen Heikki Väänäsen tapulin vierestä, löytyy myös Wirkkalan pojan, Tapio Wirkkalan (2.6.1915–19.5.1985) punaiseen graniittiin veistämät sankarihautausmaahan liittyvät patsaat, lumipukuinen sotilas ja rukoileva äiti lapsensa kanssa. Nämä paljastettiin 7.7.1952.
Alueelta löytyy myös valtioneuvos, Lapin läänin maaherra, Martti Miettusen (17.4.1907 Simo-19.1.2002 Kauniainen) hautakivi, jonka rintakuvan on tehnyt yksi Suomen tunnetuimmista kuvanveistäjistä, Ensio Seppänen (7.9.1924 Kemi-28.6.2008 Kemi). Sannan uudella hautausmaalla oleva veistos siis jatkaa tätä traditiota. Kun käytte seuraavan kerran Simossa, niin poiketkaa kummallakin hautausmaalla. Vanhalla hautausmaalla opastetaulu paikasta voisi tosin olla paikallaan.