Valokuvassa saavin päälle aseteltua esinettä on käytetty apuvälineenä pyykin pesussa 1800-luvun lopusta lähtien aina pyykinpesukoneiden aikakaudelle saakka. Kyseessä on pesukurikka, 40 sentin mittainen kädensijallinen puunuija, jossa on litteä ja leveähkö lapa. Esine on koristeltu kauniisti puuleikkauksin, jotka kuvaavat kukkaruukkua ja kukkaa. Kukkakuvion uurteissa on säilynyt hyvin punaista väritystä. Koristekuvion alapuolelle on kaiverrettu omistajan nimikirjaimet.
Kurikalla on hakattu pesupenkin päällä lipeävedessä liotetuista vaatteista liat pois. Perimätiedon mukaan karttu on kuulunut Helenalle, joka on saanut sen kihlajaislahjana yli 130 vuotta sitten. Tämän päivän lapsille pesukurikka ja sen käyttö on tullut tutuksi Koiramäki-kirjoista, joissa Heta pesee pyykkiä kurikan avulla.
Toinen esiteltävä esine on yhdestä puusta veistetty suorakaiteen mallinen pyykkilauta. Materiaalina on koivupuu, pituutta on 70 cm ja leveyttä 23 cm. Taustapuoli on sileä, etupuolella 17 poikittaista vakoa, joiden päällä pyykkiä hangattiin. Alalaidassa 11 cm leveydeltä tasaista lautaa, ylälaidassa 15 cm leveä ylöspäin kapeneva tasainen osa, jossa sydänkuvioinen lävistys. Taustapuolelle kaiverrettu omistajan nimikirjaimet ja vuosiluku 1937.
Pyykkilautoja on valmistettu eri materiaaleista. Vanhin, puinen, lauta alkoi yleistyä Suomessa 1900-luvun alussa, mutta varsinainen sesonki osuu 1920-luvulle.
Puisten lautojen jälkeen kehiteltiin sinkkipeltiset, jotka olivat kestävämpiä. Peltilautojen sesonki oli vähän puisten lautojen jälkeen tai samoihin aikoihin. 1930-luvulla yleistyivät lasiset pyykkilaudat. Lasinen lauta oli täydellinen pesemisväline. Se ei kulunut eikä rikkonut vaatetta. Puisia ja peltisiä lautoja raskaampana lasinen lauta pysyi tukevammin oikeassa asennossa pyykkipaljussa, koska se ei pyrkinyt kellumaan veden pinnalle.
Kiiminkijoen varressa pyykkiä pestiin 1960-luvun alkupuolelle asti jokirannoilla, joko omalla pyykkirannalla tai taloryhmien yhteisillä pyykkirannoilla. Yhteiset alueet oli muodostettu ilmeisesti vasta 1900-luvun puolella eli paljon Isojaon jälkeen. Yhteisiä alueita oli Alakylästä lähtien ainakin Honkasessa, Alatalossa, Kontio-Hurun ranta Ylikoskella, Pikkuaution ranta Aution sillan alapuolella, Mikkosella, Kaattarissa ja niin edelleen aina Huttukylän Runtin rannalle asti.
Vaatteiden pesu oli vielä viime vuosisadan alkupuolella rankkaa työtä naisille. Raskaudessaan sitä verrattiin miesten tekemiin metsätöihin. Pyykkipäivä käynnistyi vesien kantamisella joesta ja muuripadassa lämmittämisellä. Pesupaikalle oli edellisenä päivänä viety likainen pyykki likoamaan puusaaveihin. Liotetut pyykit siirrettiin kuumaan pesuveteen, jossa niitä hierottiin puhtaaksi käsin tai hakattiin lika irti puukartuin rantakivien tai pesupenkkien päällä. Pesuaineena käytettiin koivuntuhkalipeästä ja eläinten teurasjätteiden rasvasta itse keitettyä saippuaa. Valkopyykkiä keitettiin ja sekoitettiin puupulikoilla muuripadassa, minkä jälkeen se käytettiin lipeävedessä. Pesty pyykki huuhdottiin moneen kertaan rannalla tai veneellä soutaen kauempana rannasta. Talvella saunojen padoilla keitetyt pyykit kuljetettiin vesikelkalla saaveissa joen jäälle, jonne oli hakattu avannot pyykin huuhtomista varten. Pyykin huuhtelu jäisessä vedessä ja sen vääntäminen käsivoimin tuulessa ja tuiskussa oli totisesti kovaa työtä.
Nykyaikana pyykinpesu on paljon helpompaa kuin se kuuluisa heinänteko. Lajittelet pyykit, pistät ne koneen kitaan, annostelet omot ja napista kone käyntiin. Jottei työ olisi liian haastavaa myöskään miehille kertoo näyttö, milloin puhtaat pyykit voi ottaa koneesta.
Eino Mikkonen
Lähteet: Toivo Vuorela: Suomalainen kansankulttuuri.
Kuukauden esine, Eino Mikkosen yksityiskokoelma
Mikä kuukauden esine?
Kiiminki-Seura r.y. aloitti vuoden 2021 syyskuussa Rantapohjassa Kuukauden esine ‑teeman mukaisen juttusarjan. Pääsääntöisesti kuukausittain ilmestyvässä jutussa esitellään vanhoja esineitä ja työkaluja sekä kerrotaan niiden käyttötarkoituksesta.
Syyskuussa 2021 esittelyssä oli Kylänkapula eli oltermanninkapula, lokakuussa Kaulauslauta ja ‑tukki, marraskuussa entisajan teurastajan puukkosetti, joulukuussa Poron länget. Vuoden 2022 tammikuussa esiteltiin Luuluistimet, helmikuussa Jääsaha, maaliskuussa Hirvenhiihtäjän sukset, huhtikuussa Veteraanin sotamuisto 1808–1809, kesäkuussa Liitupiiput, heinäkuussa Suosukset ja Siipiviikate, marraskuussa Plootulaukku 1768 ja plootu ja joulukuussa Pläkkilyhty.
Vuoden 2023 helmikuussa esiteltiin Tulenkuljettajan pakkula vuodelta 1716, maaliskuussa Rakennuskätkö, ”Kotivakuutus” 1850-luvun tapaan, huhtikuussa Täikampa, toukokuussa Riimukalenterirasia, kesäkuussa Tynnyrisaha, lokakuussa Tuulastusvälineet 1800-luvulta, marraskuussa Ryyppykupit 1700 ja 1800-luvuilta ja joulukuussa Kupparinkoneet. Tämän vuoden 2024 ensimmäisessä esittelyssä tammikuussa oli Susiverkon katkelma 1800-luvulta, helmikuussa Permiluokit 1800-luvulta, maaliskuussa Parireki hevosten aikakaudelta, huhtikuussa Puinen sarvisatula. Toukokuussa Paimentytön huilu 1794. Nyt esittelyssä on Pesukurikka ja pyykkilauta.
Kiiminki-Seura on perustettu 1999. Yhdistyksen toimialueena on Oulun kaupungin suuralueet Kiiminki ja Jääli, eli entisen Kiimingin kunnan alue.
Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on mm. kotiseututietouden lisääminen, kotiseutuhengen ylläpitäminen ja omatoimisuuden voimistaminen sekä kotiseudun kulttuurien vaaliminen ja edistäminen. Näitä asioita Kuukauden esine juttusarja tukee, kertoo yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja Matti Kontio.
Juttusarjan kuukauden esineen esittelee asian harrastaja ja johtokunnan jäsen Eino Mikkonen. Kiiminki-Seuran muut johtokunnan jäsenet ovat Aila Berg, Eero Huttula, Hannele Kutilainen, Marja-Terttu Mertaniemi, Mirja Mikkonen, Marja-Liisa Ruokola ja Eeva-Liisa Vilmi.
Tänä vuonna Kiiminki-Seura viettää 25-vuotisjuhlavuottaan. Mukana ollaan Kiiminkipäivillä 10.–11. elokuuta useilla ohjelmilla seuraavasti. Tervetuloa mukaan tapahtumiin.
Lauantaina 10.8. Kiimingin historian valokuvanäyttely kello 10–11 Sykesalin screenillä ”Ihmisiä ja elämää” – kuvamuistoja kotikunnasta non-stoppina.
Justeerisahauksen SM-kisat myyntialueella kello 11–13 Kisassa sahataan justeerisahalla puupölkkyjä kahden henkilön joukkueilla, nopeus ratkaisee. Ilmoittautumiset paikanpäällä. Sarjat yleinen ja yritykset / yhteisöt, 2 hlöä/joukkue.
Vanhan esineistön näyttely/tunnistaminen Sykesalissa kello 13.30–14.
Raadin maallikkojäsenet antavat mielenkiintoisia vaihtoehtoja vanhoista esineistä ja niiden käyttökohteista. Yleisö voi arvata omasta mielestään oikean vaihtoehdon.
Perunankuorinnan SM-kisat kello 15 tapahtumalavan edustalla, Ilmoittautumiset paikan päällä. Sarjat yleinen ja yhteisöt / yritykset.
Yhteislaulutilaisuus tapahtumalavan edustalla kello 18 esiintyjänä ja laulattajana koko kansan viihdyttäjä Mikko Alatalo.
Sunnuntaina 11.8. kello 11.15 seppeleenlasku sankarihaudalle Jumalanpalveluksen jälkeen Kiiminki-Seuran edustajat laskevat seppeleen sankarihaudalle, jonka jälkeen kirkkokahvit seurakuntakeskuksessa.