Esko Vak­ku­ri 90 vuot­ta muis­te­lee: 12-vuo­ti­aa­na saha ja kir­ves kädes­sä tienaamaan

90-vuotiaalle Esko Vakkurille synnyinkoti Oijärvellä Kivijoen rannalla on rakas paikka. Siellä hän viettää syntymäpäiviä lauantaina ja kesäisin pitempiäkin aikoja. Kuva: Auli Haapala

Oijär­vel­lä syn­ty­nyt met­sän­var­ti­jan poi­ka Esko Vak­ku­ri oli 12-vuo­tias, kun isä Jal­ma­ri antoi hänel­le sahan ja kir­veen sanoen, että sinun on aika alkaa ansai­ta omaa tie­nes­tiä. Sii­tä alkoi­vat met­sä­hom­mat ensin savo­toil­la ja sit­ten Met­sä­hal­li­tuk­sen pal­ve­luk­ses­sa tukin­mit­tauk­ses­sa, puun lei­mauk­ses­sa ja istutuksissa.

Nykyi­sin Oulun Kas­tel­lis­sa asu­va Vak­ku­ri täyt­ti 90 vuot­ta 12. kesä­kuu­ta, mut­ta syn­ty­mä­päi­viä vie­te­tään lau­an­tai­na 15. kesä­kuu­ta hänen syn­nyin­ko­dis­saan Vak­ku­rin talos­sa Kivi­joen tör­mäl­lä. Kesäi­sin hän viet­tää pidem­piä aiko­ja Oijär­ven kodis­sa, joka on 120 vuot­ta van­ha, alku­jaan met­sän­var­ti­jan talo.

Vak­ku­ri syn­tyi 8‑lapsisen sisa­rus­par­ven kuo­puk­sek­si ja aloit­ti kou­lun­käyn­nin oman kylän kou­lus­sa. Nykyi­sin Oijär­vel­lä on enää vähän vaki­tui­sia asuk­kai­ta, mut­ta kesä­asuk­kai­ta sitä­kin enemmän.

Eskon puo­li­so Nan­ni, omaa sukua Sär­kia­ho, oli oman kylän tyt­tö­jä. Nuo­ri­pa­ri asui aluk­si Ruo­ho­lan kou­lul­la, mis­sä vai­mo toi­mi vah­ti­mes­ta­ri­na ja keit­tä­jä­nä. Myö­hem­min työ vei hei­dät asu­maan Kui­va­nie­men kir­kon­ky­län koululle.

Esko työs­ken­te­li Kui­va­nie­men kun­nal­la eri­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä, kun­nes kou­lut­tau­tui van­kein­hoi­toa­lal­le ja aloit­ti työt Oulun lää­nin­van­ki­las­sa. Asuin­pai­kak­si tuli Pate­nie­mi. Paris­kun­nal­le syn­tyi vii­si las­ta, kak­si tyt­töä ja kol­me poi­kaa. Lap­sen­lap­sia on 20.

Var­ti­jan teh­tä­vis­tä hän jäi eläk­keel­le yli 30 vuot­ta sit­ten, 25 vuo­den pal­ve­luk­sen jäl­keen. Ammat­ti­aan hän muis­te­lee vaa­ti­va­na, sil­lä työ edel­lyt­ti psy­ko­lo­gi­sia tai­to­ja. Työ ei ollut fyy­si­ses­ti ras­kas­ta, mut­ta hen­ki­ses­ti vaa­ti­vaa. Vuo­si­kym­me­niä sit­ten van­kein­hoi­dos­sa tapah­tui muu­tok­sia siten, että ajan myö­tä kuri höllentyi.

Elä­ke­vuo­si­na har­ras­tuk­siin kuu­lui lau­la­mi­nen elä­ke­läis­ten kuo­ros­sa Pate­nie­mes­sä. Vak­ku­rit asui­vat sit­tem­min Oulun Met­so­kan­kaal­la. Les­kek­si Esko Vak­ku­ri jäi kevääl­lä 2019.

Pit­kän iän salai­suu­des­ta kysyt­täes­sä Vak­ku­ri arve­lee, että sään­nöl­li­set elä­män­ta­vat ja lii­kun­ta ovat olleet ehkä kes­kei­siä. Var­mas­ti kun­to­sa­lil­la on ollut suu­ri mer­ki­tys sii­hen, että kun­to on pysy­nyt hyvänä.

Nykyi­sin kodin lähel­lä ei ole kun­to­sa­lia, mut­ta päi­vit­täi­set käve­ly­len­kit kuu­lu­vat päi­vit­täi­siin rutii­nei­hin, ja koto­na on kun­to­pyö­rä ja sou­tu­lai­te. Ker­ran vii­kos­sa hän osal­lis­tuu päi­vä­toi­min­taan Hii­ro­ses­sa, mis­sä myös syö­dään, mut­ta muu­ten hän tou­hu­aa itse syö­mi­set. Toki kau­pan val­mis­ruu­at hel­pot­ta­vat arkea. Kotia­pua hän saa tar­peen mukaan. Arme­ja-aika­na hän sai kou­lu­tus­ta keit­tiö­hom­miin ja työs­ken­te­li tila­päi­ses­ti kok­ki­na lääninvankilassa.

Haas­tat­te­lu­het­keen Vak­ku­ri oli pais­ta­nut lät­ty­jä tar­jot­ta­vak­si toi­mit­ta­jal­le kah­vin kera. Tele­vi­sio oli taus­tal­la auki, siel­tä tuli ylei­sur­hei­lun EM-kisa­lä­he­tys. Ylei­sur­hei­lun lisäk­si hän seu­raa innol­la hiih­to­kil­pai­lu­ja talvella.

– Penk­kiur­hei­lu voi olla vaa­ral­lis­ta, kos­ka tele­vi­sion ääreen on help­po juut­tua, vaik­ka pitäi­si liik­ku, nau­rah­taa Vakkuri.

Ran­ta­poh­ja-leh­den tilaa­ja Vak­ku­ri on ollut vuo­si­kym­me­niä ja seu­raa leh­des­tä Iin kun­taan nykyi­sin kuu­lu­van Kui­va­nie­men sekä mui­den Ran­ta­poh­jan aluei­den kuulumisia.

Nykyi­ses­tä van­hus­ten­huol­los­ta hän tote­aa, että avun hank­ki­mi­nen on pit­käl­ti kun­kin omal­la vas­tuul­la. Sik­si mie­ti­tyt­tää­kin, miten pär­jää­vät ne ikäih­mi­set, jot­ka eivät kyke­ne itse huo­leh­ti­maan asiois­taan tai joil­la ei ole läheisiä?

Omas­ta ter­vey­den­ti­las­taan hän ker­too, että kuusi­kymp­pi­se­nä oli vaka­va paik­ka sydän­ta­pah­tu­man vuok­si. Sil­loin yli­opis­tol­li­ses­sa sai­raa­las­sa saa­tu hoi­to ja lääk­keet oli­vat rat­kai­se­via, eikä ope­raa­tioi­ta tar­vin­nut tehdä.

Oijär­vel­le Esko Vak­ku­ri läh­tee syn­ty­mä­päi­vien viet­toon huo­men­na per­jan­tai­na. Lau­an­tai­na odo­te­taan vie­rai­ta Vak­ku­rin talol­le (Pen­tin­nie­men­tie 113).