Jalkautuminen ihmisten pariin on erittäin antoisaa ja tärkeää päättäjän näkökulmasta katsottuna. Kuuman makkaran ja kahvittelun ohessa ihmiset avautuvat mieltä askarruttavista asioista ja muistakin ajatuksistaan.
Jalkautuvaa työtä on suotavaa tehdä myös silloin, kun vaaleja ei ihan lähiaikoina ole. Vaikka melkein ainahan on niin, että jotkut vaalit nurkan takana häämöttää.
Me jalkauduimme toukokuun puolivälissä eri puolille Oulua, itse olin mukana Haukiputaalla. Toki EU-vaalit nostettiin puheessa esille ja olihan meillä oma ehdokastaulu mukana. Mukavasti kävi puttaalaisia jututtamassa meitä. Kyselimme kuulumisia ja he kertoivat. Muutama nosto mitä tuumattiin: EU-asiat tuntui osalle aika etäisiltä, mutta koska äänioikeus on, niin toki se käytetään. Myös muualla keskustellessa ihmisillä on noussut huoli siitä, jos maahanmuuttovastaiset puolueet rynnivät EU-vaaleissa, niin emme voi tietää kuinka vaarallinen valtaan valmistautuva äärioikeisto on.
Vai onko niin, että tietyt ryhmät mm. Suomessa korostavat maahanmuuttovastaisuuttaan, jotta heidän tekemä kova leikkauspolitiikka unohdettaisiin? No tiedä heistä ja heidän tavastaan toimia.
Haukiputaalla puhuttiin paljon muutakin. Todettiin, kuinka ikävää on, kun Haukiputaalla ei ole enempää virastojen palveluja eikä vaatekauppoja keskustassa. Jokelantien varteen Keskuskentälle ei haluta asuintaloja, mutta jo puretun kivikoulun tontille voi rakentaa. Nykyinen keskuskenttä tulee kunnostaa ja sen tulee palvella nykyisellä paikallaan jatkossakin.
Entisen kunnantalon tontille tulisi hyvä ulkoliikuntapuisto, kun siihen ei näytä asuintaloja nousevan. Ihmeteltiin myös,miksi Sahamuistomerkki Martinniemessä on laitettu niin huonolle paikalle, että eihän sitä edes erota vitikosta, kun pitää liikennettä seurata. Ehdotettiin, että jos puustoa kaadettaisiin pois ympäriltä, niin se tulisi enemmän esille. Todettiin, että alkuperäinen paikka, seurakuntatalon tontin päässä, olisi ollut parempi, kun olisi voinut parkkeerata autonkin siihen tontille.
Ihmeteltiin myös Oulun keskustan kehitysyrityksiä, joita valitukset usein estää. Uutta asemakeskusta odotetaan kovasti, ihmisiä hävettää kun Oulun aseman alue on niin ankea ja kun näin kauan on asia venynyt. Toisaalta hymyssä suin vähän vitsailtiin, että varmaan siitäkin joku kiusallaan valittaa. Kuten esimerkiksi Heinäpään jalkapallostadionista tehtiin turhia valituksia, siellähän on jalkapalloa pelattu vaikka kuinka kauan. Eräs tuumasi: “On tämä hommaa, pitäisi kyllä joku lakiuudistus tehdä, että vain osalliset saisi valittaa oikeasta syystä.”
Ja sitten Pohde, josta ei paljon kehuja herunut, toki tyytyväisiäkin löytyi. Mutta useamman mielestä ihan höpöksi mennyt koko toiminta, monen ihmisen kautta pitää vastaanotolla/akuutissa, edetä ennen kuin saa asiansa hoidettua, jos saa. Digipalvelut saivat moitetta, mutta myös kehuja. Huonot yhteydet ja taito käyttää laitteita/ohjelmia nähdään jopa pelkona. Terveiset oli, että pitäähän meistäkin huolehtia, jotka emme “digiä” hallitse. Mutta kehuja tuli: hyvin toimii palvelu ja kätevää se “digiasiointi”. Sitten esille nousi Hannankodinkin lakkauttaminen. Huoli oli, mistä saadaan asiakkaille uudet paikat? Pelko on, että joutuvat jonnekin kauas ja ihan outoon uuteen ympäristöön.
Pohteen virkahenkilöiden isoa valtaa ihmeteltiin, kun voivat tehdä tämmöisiä suuria ratkaisuja. Tämmöistä ja paljon muutakin jutustelua eräänä lauantaina Haukiputaalla. Me toki valtuustokollegani kanssa vastasimme ihmisille, mitä esille nousseista asioista tiesimme. Ne mihin vastauksia ei ollut ja lupasimme selvittää. Mutta kyllä, jalkautuminen ihmisten pariin on päättäjälle erittäin tärkeää ja antoisaa.
Jutellaan kun tavataan. Ihanaa kesää sinullekin.
Kaarina Torro, kaupunginvaltuutettu/Pohteen varavaltuutettu, SDP, Martinniemi/Oulu