Arctic Minerals Exploration Ab on luopunut malminetsintäluvasta Kiimingin Martimo1-alueen osalta ennen kuin lupa sai lainvoiman. Hakemusalue on nyt poistettu kartalta. Tukes (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto) ilmoitti nettisivuillaan raukeamisesta toukokuun puolivälissä.
– Luvanhaltija on jättänyt Tukesille 20.2.2024 ilmoituksen malminetsintäluvan raukeamisesta. Luvanhaltija ilmoitti, että prosessin jatkaminen toisi liikaa riskejä asianosaisten laajan vastustuksen vuoksi, Tukesin ylitarkastaja Maija Viikinen kertoo.
Pro Kiiminkijoki ry teki usean vuoden ajan työtä sen eteen, ettei malminetsintää Martimon alueella alettaisi tehdä. Nyt tullut päätös on yhdistykselle positiivinen yllätys sen suhteen, että asia ratkesi näinkin pian, ilman pitkää oikeustaistelua.
– Tuntuu todella hyvältä, että työmme ei ole valunut hukkaan. Tässä näemme, että yksittäisissä ihmisissä on voimaa ja voimme vaikuttaa näin asioihin, Pro Kiiminkijoen tiedottaja Eva Heiman toteaa.
Tullut päätös antaa yhdistykselle mahdollisuuden keskittyä Kiiminkijoen alueen muuhun kehittämiseen, kuten pohjavesien ja vesien suojeluun. Esimerkkinä Heiman nostaa esiin tietoisuuden lisäämisen Viinivaaran alueen monimuotoisesta luontokulttuurista lähteineen kaikkineen.
– Paljon on vielä tehtävää. Puhtailla vesillä ja monimuotoisella luonnolla on meille iso merkitys. Unelmamme on, että pystyisimme virkistäytymään puhtaissa vesissä ja takaisimme puhtaat vedet myös tuleville sukupolville.
Kaivoskriittisyys on lisääntynyt Suomessa. Heimanin mukaan on huomattu, että kaivostoiminta tuo mukanaan laajoja ympäristöuhkia ja haittoja Suomen luonnolle ja erityisesti vesistöille.
– Se, että yhtiöt eivät noudata lupaprosessien ehtoja, johtuu siitä, että viranomaisten resurssit eivät riitä valvoa. Ei ole oikein, että suojeleminen jää näin paljon kansalaisaktiivisuuden varaan, Heiman arvostelee.
Vaikka Martimo1:n osalta malminetsintälupa raukesi, ei Pro Kiiminkijoessa silti tuudittauduta vallitsevaan tilanteeseen, vaan silmät pidetään yhä auki kaivostoimijoiden osalta.
– Saastuttavan kaivostoiminnan vastustaminen on henkisesti todella raskasta, mutta olemme valmiina, sillä koskaan ei voi tietää, mikä on kaivostoimijoiden seuraava askel, Heiman sanoo.
Seuraava konkreettinen askel vesien tärkeydestä viestimisessä yleisölle yhdistyksellä on kesäkuun 1. päivän retki Viinivaaraan. Sillä saralla onkin tehtävää, sillä hallinto-oikeus hylkäsi vastikään Oulun vesihankkeen täytäntöönpanon kieltohakemuksen.
Varsinaisiin valituksiin päätös tulee myöhemmin. Tämä tarkoittaa, että Oulun Vedellä on nyt mahdollisuus tehdä muun muassa päätöksen mukaista ennakkotarkkailua ja koepumppauksia Viinivaaran alueella.
– Viinivaara on erittäin arvokas lähdetihentymä, eikä vastaavanlaista löydy kuin pohjoisimmasta Lapista. Viinivaaraan ei Oulun Vedellä ole pakottavaa tarvetta mennä. Minkä vuoksi ei Oulussa voida hyödyntää jo olemassa olevia oman kaupungin alueella olevia valmiiksi luvitettuja vesivaroja? Pohjavesivaroja on 12 250 kuutiota hyödyntämättä, Eva Heiman huomauttaa.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.