Seuraavaa ajatuksenkulkua kannattaa toistaa: “Mieluummin vietän aikaani täällä kuin terveyskeskuksen jonossa.”
Lause on varttuneemman hiihtäjäherrasmiehen suusta. Häneltä kysyttiin, minkä takia hän käyttää niin paljon ajastaan hiihtoladulla.
Tietenkään liikunta ei pelasta läheskään kaikilta sairauksilta, mutta moneen vaivaan siitä on apua. Kansansairaudeksi kasvanut diabetes pysyisi monella kurissa liikunnan ja oikean ruokavalion avulla. Sydän ja verisuonisto hyötyvät riittävän rasittavasta ja toistuvasta liikunnasta. Liikunta ja ulkoilu ovat omiaan pitämään harrastajansa mielialaa korkealla.
Pääsiäisen aikaan saattoi havaita, kuinka me suomalaiset osaamme yhä nauttia liikkumisesta. Kevättalvinen aurinko houkutteli ihmisiä perhekunnittain ulos ja moni saattoi käydä suksilla ensimmäistä kertaa kuluvana talvena.
Hiihtäminen on siitä armollinen urheilulaji, että sen rasittavuuden voi säätää oman kuntonsa mukaan. Vauhti tappaa, ei matka, on hiihdostakin vanha toteama. Heikompikuntoisen on turha pahoittaa mieltään ohitseen viilettävistä himoharrastajista. Kannattaakin keskittyä omaan tekemiseen. Pitkä ja rauhallinen hiihto aurinkoisella ladulla voi olla nautinnollisempi ja hyödyllisempi kuin itsensä kiirehtiminen läkähdyksiin.
Aurinkoisena ja riittävän lumisena vielä muutaman ajan pysyttelevä talvi houkuttelee kehumaan hiihtoharrastusta. Se onkin yksi monipuolisimmin kehoa kehittävistä liikuntamuodoista. Mutta nykyään harrastettavissa olevien lajien kirjo on niin suuri, että jokaiselle löytyy varmasti niistä sopiva.
Keski-ikäinen väki muistaa vielä radio- ja televisiolegendan Niilo Tarvajärven sanat “Ylös, ulos ja lenkille”. Nykyään lenkille-sanan tilalle voi laittaa monien muittenkin lajien nimiä. Se joka ei esimerkiksi viihdy ladulla, voi hakea kunnonkohotusta ja mielenvirkistystä vaikkapa kuntosalilta, uimahallista tai jumpparyhmästä.
Pekka Keväjärvi