Nukuit­ko hyvin?

Jokin aika sit­ten kiin­ni­tin huo­mio­ni tv-ohjel­maan, jos­sa toi­mit­ta­ja kysyi tun­ne­tul­ta päät­tä­jäl­täm­me, että “miten hän on saa­nut yön­sä nukut­tua”, kun kiel­teis­tä palau­tet­ta pak­kaa tule­maan. Ei ainoas­taan oppo­si­tiol­ta, vaan myös kan­sa­lai­sil­ta. Haas­ta­tel­ta­va myön­si, että työ­päi­vät veny­vät todel­la pit­kik­si ja että yöunet jää­vät lii­an lyhyik­si ja käsi­tel­tä­vät asiat tah­to­vat seu­ra­ta vuoteeseenkin.

Kaik­ki­han me tie­däm­me, että huo­nos­ti nuku­tun yön jäl­keen seu­raa­va­na päi­vä­nä tah­too väsyttää.

En täs­sä nyt kui­ten­kaan halua kysee­na­lais­taa päät­tä­jiem­me kykyä hoi­taa yhtei­siä asioi­tam­me, mut­ta toi­von että ne teh­täi­siin hyvis­sä sile­lun ja ruu­miin voi­mis­sa. Tus­kin­pa täs­tä kui­ten­kaan tar­vit­see olla huo­lis­saan, sil­lä demo­kra­tias­sam­me­han vas­tuu jakaan­tuu laa­joil­le hartioille.

Todet­ta­koon kui­ten­kin vie­lä, että hyvin nuku­tut yöunet ovat usko­mat­to­man tär­keä asia niin kehon kuin mie­len­kin kan­nal­ta, joi­ta rasit­ta­vat esi­mer­kik­si ahke­ra mat­kus­te­lu, pit­kät iltaan ulot­tu­vat kokouk­set ja muu epä­sään­nöl­li­nen elä­mä. Eit­tä­mät­tä ne vai­kut­ta­vat ylei­seen olo­ti­laan ja niil­lä on aina­kin pitem­mäl­lä aika­vä­lil­lä vai­ku­tuk­sen­sa myös ihmi­sen ter­vey­teen kokonaisvaltaisesti.

Nuk­ku­mi­nen sinän­sä on aika taval­li­nen tapah­tu­ma, ja unta tar­vit­sem­me 7–8 tun­tia vuo­ro­kau­des­sa. Las­ken­nal­li­ses­ti vie­täm­me siis vuo­teen poh­jal­la noin kol­mas­osan elä­mäs­täm­me. Esi­mer­kik­si 90-vuo­tias hen­ki­lö on eli­na­jas­taan nuk­ku­nut noin 30 vuot­ta. Mah­dol­li­set päi­vä­unet ja sai­raa­na makuut päälle.

Kui­ten­kin unen tar­ve tai­taa olla hyvin­kin yksi­löl­lis­tä. Uni­häi­riöi­sil­le hen­ki­löil­le ei päi­vä­unien otta­mis­ta suositella.

Ikään­ty­mi­sen myö­tä ihmi­sen unen tar­ve saat­taa myös pik­ku­hil­jaa vähen­tyä. Hyvän elä­män kan­nal­ta sitä kan­nat­taa kui­ten­kin seu­ra­ta. Parem­min jak­sam­me hoi­taa päi­vit­täi­set toi­mem­me ja olo­ti­la on parem­pi vir­keä­nä kuin väsy­nee­nä. Mikä­li voi­mia riit­tää, niin suo­si­tel­laan pie­niä ilta­kä­ve­ly­jä, jol­loin keho sopi­vas­ti väsyy ja aivot saa­vat hap­pi­tank­kauk­sen. Sii­nä on ter­veel­li­nen uni­lää­ke­re­sep­ti tule­vaa yötä varten.

Tut­kit­tua tie­toa on, että lii­kun­ta, lepo ja ravin­to muo­dos­ta­vat hyvin­voin­nin kul­ma­ki­vet. Ja kun tähän lisä­tään rau­hal­li­set yöunet, niin ne yhdes­sä edis­tä­vät sekä fyy­sis­tä että hen­kis­tä terveyttämme.

Oli­si tie­ten­kin onnel­li­nen asia, jos tämä koko paket­ti kai­ki­nen­sa pysyi­si koos­sa ja että meis­tä mah­dol­li­sim­man moni meis­tä voi­si jat­kaa hyvää elä­mää niin fyy­si­ses­ti kuin henkisestikin.

Sano­taan, että ihmi­nen on itsen­sä paras asian­tun­ti­ja. Toisaalta,jos omat kons­tit alka­vat lop­pua, niin kan­nat­tai­si­ko sil­loin kui­ten­kin pyr­kiä hake­maan ulko­puo­lis­ta apua.

Lai­tan­kin tähän lop­puun vie­lä asian­tun­ti­joi­den kar­toit­ta­mia koke­muk­sia nuk­ku­mi­seen liit­tyen: Vuo­tee­seen ei kan­na­ta men­nä lii­an aikai­sin; Herää­mi­sen jäl­keen kan­nat­taa nous­ta reip­paas­ti ylös; Jos yöl­lä ei saa unta, kan­nat­taa nous­ta het­kek­si ja het­ken pääs­tä yrit­tää unta; Suo­si­tel­laan sään­nöl­lis­tä uni­ryt­miä; Ei lii­an pit­kiä päiväunia.

Jos näis­tä on apua jol­le­kin, niin hyvä.

Ossi Han­he­la