Suomen valtion velkakierteen lasketaan alkaneen vuosien 2007–2009 finanssikriisistä. Samaan aikaan, kun valtio on velkaantunut, Suomen talouskasvu on ollut jokseenkin nolla. Erityisesti tuottavuuden kehityksessä on jääty jälkeen verrokkimaista. Parikymmentä vuotta sitten Suomen laskettiin saavuttaneen Ruotsin, kun laskeskeltiin bruttokansantuotetta asukasta kohden. Finanssikriisin jälkeen pohjoismaiset naapurit ovat kiitäneet ohi talousluvuillaan.
Kun talouskasvua eikä siitä johtuvia kasvavia verotuloja ole ollut, on valtio ottanut velkaa paikatakseen budjettivajettaan. Valtion menoista päättävät poliitikot saattoivat tehdä velkapäätöksiä takavuosina ehkä rauhallisinkin mielin, kun Suomikin sai velkaa hyvin halvalla. Näin jälkeenpäin katsottuna se oli tietenkin lyhytnäköistä. Nyt korot ovat nousseet, ja pelkkä velanhoito haukkaa valtion tuloista merkittävän osa. Se on pois monesta muusta.
Kun hallituksen viimeisin säästöhanke etenee poliittiseen keskusteluun, tulee suuri huuto. Kun sitä kuuntelee, kannattaa pitää mielessä, että yksikään hallituksissa vuosina 2008–2024 istuneista puolueista ei ole tilanteeseen syytön. Velkaantumista ei ole saatu kuriin suurista puheista huolimatta. Ja vaikka nykyhallitus tekee säästöpaketteja, niin yhä Suomi syö enemmän kuin tienaa. Voineeko kukaan väittää, että velkaantumisessa ei olisi pää tulossa vetävän käteen.
Kieltämättä tilanteesta tulee mieleen 1990-luvun alkupuoli, kun Suomi koki todellisen taloudellisen romahduksen. Tällaisesta ei nyt kuitenkaan ole kyse, vaikka nykyhallituksen retoriikassa on kuultavissa kaikuja aikansa valtiovarainministerin Iiro Viinasen hirmustelusta.
Lisäbudjetin nimellä kulkeva valtion säästöpaketti tulee koskemaan jollain tavoin jokaista suomalaista. Toivottavasti erilaiset leikkaukset ja verojen kiristykset eivät nitistä hentoja kasvun oraita, joita esimerkiksi Suomen Pankin mukaan on nähtävissä. Joka tapauksessa lienee selvää, että Suomen velkakierrettä ei saada poikki, jollei maahan saada oikeaa talouskasvua. Ja se onkin sitten vaikeampi tehtävä kuin menojen leikkaaminen ja fiskaalinen verojen korottaminen.