Järkyttävästä Vantaan kouluampumisesta on kulunut reilu viikko. Perinpohjainen tutkinta ja asian sulattelu on käynnissä. Tapahtui sellaista, mitä ei koskaan pitäisi tapahtua. On paljon kysymyksiä, joihin ei ole helppoja ja yksinkertaisia vastauksia, vaikka janoamme tietoa nopeasti.
Tapaus on herättänyt paljon tarpeellista keskustelua lasten ja nuorten lisääntyneestä pahoinvoinnista ja väkivallan raa’istumisesta, kiusaamisesta, koulun ja viranomaisten riittävistä resursseista sekä myös vanhempien vastuusta kasvattajina. On myös herännyt kysymys yhteiskunnassamme vallitsevasta ilmapiiristä ja kulttuurisesta mallista. Myös aselain riittävä tiukkuus tulee varmasti tarkasteluun, ja pitäisikö nuorten rikosoikeuden vastuun ikärajaa alentaa 15:stä vuodesta alaspäin.
Lasten ja nuorten pahoinvointi on eri yhteyksissä nostettu usein esille aiemmin myös Rantapohjan alueen tilaisuuksissa. Samalla on kuitenkin muistutettu kuten nytkin, että valtaosa lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta heillä joilla menee huonosti, on vaarana mennä entistä huonommin. Heidän tavoittamisessa ja ennaltahkäisevässä työssä on suurin haaste, myös perheiden osalta.
Kiusaaminen pitää saada kuriin. Siihen on aikuisten puututtava yhteisvoimin entistä päättäväisemmin. Lapset ja nuoret eivät aina uskalla kertoa kiusaamisesta. Hankalaksi asian tekee, että kiusaaminen on siirtynyt yhä enemmän nettiin. Verkko tuo myös yhä pienempien lasten silmien eteen materiaalia, jota ei pitäisi nähdä lainkaan. Ruutu valtaa yhä enemmän lasten aikaa, jota ennen käytettiin leikkeihin ja yhteiseen kanssakäymiseen. Näin tapahtuu myös aikuisten kohdalla.
Leikki on kaukana myös siitä, että Vantaan tapauksen jälkeen poliisi on joutunut puuttumaan jopa yli pariinkymmeneen pilanpäiten tehtyyn koulu-uhkaukseen eri puolilla maata. Viime perjantaina perätön uhkausviesti aiheutti laajalti toimia myös Jäälin koululla. Asiasta on syytä keskustella myös kodeissa, vaikka tuntuisi varmalta, ettei meidän lapsi tällaiseen sorru.
Vanhemmat ja aikuiset ovat lasten ja nuorten lähin turva. Nyt tarvitaan läsnäoloa, keskusteluja ja yhdessä tekemistä. Myös tukea ja neuvoja on paljon tarjolla.
auli.haapala(at)rantapohja.fi