Tohdin arvioida, että eurovaaliehdokkaiden kalentereihin on merkitty pääsiäisen jälkeiselle viikolle jo monta tapaamista vaaleihin liittyen. Ensi viikon jälkeen varsinaiseen vaalipäivään 9.6. ei ole kuin pari kuukautta.
Mitä sitten tapaamisissa pohditaan. Läpi voisi päästä tietenkin EU:ta haukkuen – se on helppo ratkaisu. Vaikeampaa onkin perustella sitä, miksi ehdokkaan pitäisi päästä europarlamenttiin ja mihin asioihin hän siellä voi vaikuttaa. Äänestäjiä pohdituttaa aina se, onko ehdokas ajamassa Suomen vai EU:n asiaa. Ja äänestäjän oma asia on vielä asia erikseen.
Äänestämisen heikoksi koettu ja hämärä hyötysuhde on varmaankin vaikuttanut siihen, että eurovaalien äänestysprosentti on jäänyt Suomessakin toistuvasti hyvin alhaiseksi. Esimerkiksi vuoden 2019 vaaleissa se oli vain 42,7 prosenttia. Yksi ehdokkaiden perustehtävistä voisikin olla EU:n merkityksen kirkastaminen äänestäjille. Suomenkin lainsäädännöstä merkittävä osa tulee EU:sta.
Jos tuoreen kyselytutkimuksen tuloksiin on uskominen, niin kesän vaalien äänestysprosentti näyttäisi olevan viime vaaleja korkeampi. Uutismedian liiton teettämässä tutkimuksessa 55 prosenttia vastaajista kertoi varmasti äänestävänsä eurovaaleissa. Jos tutkimustulos pitää kutinsa, niin loikkaus ylöspäin olisi merkittävä. Mutta voi kuitenkin hyvinkin olla, että äänestysaktiivisuus jää näissäkin vaaleissa alle 50 prosentin. Se ei ole hyvä juttu demokratian kannalta.
Iro Researchin tekemästä tutkimuksesta ilmenee jälleen se, mihin suomalaiset luottavat kun halutaan asioista oikeaa ja paikkansa pitävää tietoa ja tässä tapauksessa tietoa EU-vaaleista. Suurin osa äänestämään aikovista ja sitä harkitsevista (62 %) hakee tietoa äänestyspäätöstä varten painetuista tai digitaalisista sanomalehdistä ja 59 % televisiosta. Sosiaalisesta mediasta tukea äänestyspäätökseensä hakee vain neljännes äänestämään aikovista tai sitä harkitsevista.