Tässä sitä nyt ollaan matkalla kohti kesäpäivän seisausta. Eilen oli kevätpäivän tasaus, jolloin yö ja päivä olivat yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla. Valon määrä vuorokaudessa on kasvanut viime aikoina selvästi, mutta nyt aletaan mennä kohti kesää suuremmilla loikilla. Maaliskuun ajatellaan olevan jo kevätkuukausi, mutta lämpötilojen suhteen oikea kevät alkanee huhtikuun puolella.
Kulunut talvi on ollut monen mielestä poikkeuksellinen. On ollut kovia pakkasia, ja lunta on tullut ajoittain runsaasti. Välillä on ollut loskakausia.
Itseäni aivan hytisyttää, kun muistelen talven kovimpia pakkasjaksoja. Sellaisia muistan olleen viimeksi joskus 1980-luvulla. Miesmuisti on kuitenkin lyhyt, ja kevään mittaan ilmatieteilijät analysoivat meille, millainen talvi meillä oli verrattuna aikaisempiin.
Seuraava etappi on kesäpäivän seisaus, joka on tänä vuonna 20. päivä kesäkuuta. Silloin päivä on Suomessa pisimmillään. Aivan pohjoisessa yötön yö alkaa jo toukokuun puolella ja kestää heinäkuun lopulle saakka. Kesäpäivän seisauksesta päivät alkavat jälleen lyhentyä ja vuodenkierto kohti syksyä alkaa.
Kevät on monille jostain syystä henkisesti raskasta aikaa, mutta useimmille se varmasti merkitsee helpotuksen ja toiveikkuuden kuukausia. Pitkän pimeän jälkeen luontokin herää. Voimakkaasti vaihtuvat vuodenajat ovat vaikuttaneet monin tavoin pohjoisen pallonpuoliskon ihmisten kehitykseen.
Maaliskuun viimeisenä päivänä on edessä jälleen monia rassaava siirtyminen kesäaikaan ja syksyllä odottaa siirtyminen talviaikaan. EU:n päättäjät eivät tunnu pääsevän sopuun siitä pitäisikö viisareita siirrellä vaiko ei. Asia ei ole merkityksetön, sillä menettelyllä on havaittu olevan haittaa monien terveydelle ja unirytmille. Tästähän voisi ihan kysyä tulevien EU-vaalien ehdokkailta.