Pari­re­ki hevos­ten aikakaudelta

Van­him­mat Suo­mes­ta löy­de­tyt ajo­ka­lu­jen jään­nök­set ovat kivi­kir­veel­lä veis­tet­ty­jä mui­nais­ja­lak­sia. Kivi­kau­ti­sia jalak­sia on löy­det­ty Poh­jan­maal­ta useil­ta eri paik­ka­kun­nil­ta, muun muass­sa Jalas­jär­vel­tä. Van­him­mat reen­ja­lak­set ovat lähes 5000 vuot­ta vanhoja.

Ensim­mäi­set reet oli­vat yksi­ja­lak­si­sia. Veto­juh­ti­na saat­toi­vat olla sekä ihmi­set että eläi­met. Sit­tem­min reet kehit­tyi­vät hevos­ve­toi­sik­si kak­si­ja­lak­si­sik­si ja niis­tä kehit­tyi edel­leen neli­ja­lak­si­set kyt­ke­tyt pari­reet. Tie­ver­kos­ton kehit­ty­mi­seen kului vie­lä aikaa ja niin­pä tal­vi­sin reki oli tär­kein liik­ku­mis­vä­li­ne 1900-luvul­le saak­ka. Rekiä tar­vit­tiin niin ihmis­ten kuin myös tava­ran kul­jet­ta­mi­seen. Yksin­ker­tai­sia rekiä käy­tet­tiin kap­pa­le­ta­va­ran vähäi­sem­pään kul­je­tuk­seen, pari­re­kiä suu­rem­pien tava­ra­mää­rien kuten kaup­pa­rah­din ja puu­ta­va­ran kul­je­tuk­seen. Kum­pi­kin reki­mal­li oli varus­tel­ta­vis­sa käyt­tö­tar­koi­tuk­sen muut­tues­sa joko hei­nän, hal­ko­jen tai lan­nan kuljetukseen.

Kuu­kau­den esi­nee­nä on ras­kaa­seen met­sä­ajoon kehi­tet­ty län­si­suo­ma­lais­ta mal­lia ole­va pari­re­ki. Etum­mai­sen reen jalak­set ovat voi­mak­kaas­ti tai­vu­tet­tu näyt­tä­vän näköi­sik­si ja pak­sus­sa lumes­sa hyvin kul­ke­vik­si. Molem­mis­sa jalas­pa­ris­sa kes­kel­lä yksi keta­ra­pa­ri, jon­ka pääl­le on asen­net­tu van­kat rau­doi­te­tut pan­kot. Näi­den pääl­le voi­tiin nivel­tää pit­kä rek­ka eli kuljetuslava.

Kun täl­lai­nen reki kään­tyy, kään­ty­vät molem­mat jalas­pa­rit samal­le ural­le, kos­ka taa­em­man jalas­pa­rin keu­lat on ket­jul­la ris­tiin kyt­ket­ty edes­sä mene­vän jalas­pa­rin pank­koon. Reki kään­tyy sik­si pie­nes­sä tilas­sa. Reen jalak­set on teh­ty hyvin vali­koi­dus­ta koi­vus­ta ja rau­doi­tet­tu lat­ta­rau­dal­la kulu­mi­sen pienentämiseksi.

Pari­re­ki on veis­tet­ty Mik­ko­sen pir­tis­sä ennen sotia. Ikä­ar­vio perus­tuu jalas­ten rai­de­le­vey­den mit­toi­hin. Työ­te­ho­seu­ra kehit­ti sodan aika­na rekien stan­dar­di­tyy­pit, jois­sa vakioi­tiin jalas­ten rai­de­le­vey­dek­si 61 cm. Esi­tel­tä­vä reki poik­ke­aa stan­dar­dis­ta. Muut Mik­ko­sel­la säi­ly­neet reet ovat 50-luvun vakio­mit­tai­sia rekiä.

Paik­ka­kun­nat sai­vat mai­net­ta ja kuu­lui­suut­ta hyvis­tä ajo­ka­luis­taan, toki teki­jän nimel­lä­kin oli mer­ki­tys­tä. Kii­min­gin ja Yli­kii­min­gin nik­ka­rit sai­vat eri­tyi­sen mai­neen hevos­ve­toi­sil­la ajo­ka­luil­laan. Lähes kaik­ki reet, joi­ta Oulun mark­ki­noil­la 1900-luvun alus­sa myy­tiin, oli­vat peräi­sin näis­tä kun­nis­ta. Rekiä val­mis­ti myyn­tiin tuol­loin lähes kol­me­kym­men­tä koti­teol­li­suu­den har­joit­ta­jaa. Rekien val­mis­tus myyn­tiin jat­kui vilk­kaa­na koko hevos­ten aikakauden.

Kii­min­gin Ala­ky­läs­sä nik­ka­roi­tiin vie­lä 1950-luvul­la rekiä monis­sa pir­teis­sä. Hon­ka­sen peräl­lä Kal­le Mik­ko­nen, Jan­ne Kaup­pi­la ja , Pui­tis­sa Ant­ti ja Nii­lo Puit­ti, Uusi Mik­ko­sel­la Mart­ti Katis­ka, Tolo­pas­sa Heik­ki Mik­ko­nen ja Mik­ko­sel­la Ant­ti Mik­ko­nen. Rau­tao­sia rekiin kil­kut­te­li­vat pajois­san­sa Saa­re­lan Kal­le ja Katis­kan Martti.

Eero Antin­poi­ka Mik­ko­nen muis­te­li mie­lui­saa patik­ka­mat­kaa vuo­den 1952 jou­lu­mark­ki­noil­le Ouluun. Syk­syn aika­na veis­te­tyt työ­reet ja vesi­kel­kat las­tat­tiin pääl­le­tys­ten pari­reen rek­kaan. Mat­kal­le läh­det­tiin jo aamu­nel­jäl­tä joen ran­taa seu­rai­le­vaa tie­tä pit­kin Hai­pus­ky­lään, siel­tä Put­ko­sen­tie­tä Jää­liin ja edel­leen Kuusa­mon­tie­tä koh­ti Oulua. Mat­ka tait­tui kuor­mas­ton rin­nal­la kävel­len Kor­ven­suo­ran puo­li­vä­lis­sä ole­val­le leväh­dys­pai­kal­le Sär­ke­län Mai­jan tuval­le. Siel­tä edel­leen van­hal­le Hin­tan­tiel­le ja Val­ta­tien kaut­ta kaup­pa­to­ril­le. Tori­kaup­pa sujui niin hyvin, että kaik­ki saa­tiin myy­tyä. Pal­kin­toa nuo­ri mies sai tovin odot­taa, sil­lä vas­ta seu­raa­va­na kesä­nä ahke­ra kelk­ka­nik­ka­ri sai lunas­taa palk­kan­sa eli pol­ku­pyö­rän Ala­ky­läs­sä sijait­se­vas­ta Man­nin kaupasta.

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron länget.

Vuo­den 2022 tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa Pläkkilyhty.

Vuo­den 2023 hel­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Raken­nus­kät­kö, ”Koti­va­kuu­tus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa, tou­ko­kuus­sa Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia, kesä­kuus­sa Tyn­ny­ri­sa­ha, loka­kuus­sa Tuu­las­tus­vä­li­neet 1800-luvul­ta, mar­ras­kuus­sa Ryyp­py­ku­pit 1700 ja 1800-luvuil­ta ja jou­lu­kuus­sa Kup­pa­rin­ko­neet. Tämän vuo­den 2024 ensim­mäi­ses­sä esit­te­lys­sä tam­mi­kuus­sa oli Susi­ver­kon kat­kel­ma 1800-luvul­ta, hel­mi­kuus­sa Per­mi­luo­kit 1800-luvul­ta. Nyt esit­te­lys­sä on Pari­re­ki hevos­ten aikakaudelta.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta Kuu­kau­den esi­ne jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kontio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Eero Hut­tu­la, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mir­ja Mik­ko­nen, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi. Kii­min­ki-Seu­ra viet­tää tänä vuon­na 25-vuotisjuhlavuottaan.

Kii­min­ki-Seu­ra jär­jes­tää ylei­sö­ti­lai­suu­den hyvin­voin­tia­lue Poh­teen ajan­koh­tai­sis­ta asiois­ta maa­nan­tai­na 25.3. klo 17.00 Kii­min­gin Senio­ri­ta­lon ruo­ka­las­sa, Ter­veys­tie 3. Tilai­suu­des­sa alus­taa Poh­teen alue­val­tuus­ton ja hal­li­tuk­sen jäsen Anne­li Näp­pä. Kah­vi­tar­joi­lu. Tilai­suu­den jäl­keen Kii­min­ki-Seu­ra r.y. kevät­ko­kous klo 18.15 alkaen.

Läh­teet: Ryt­kö­nen Rai­li: Suur-Iin his­to­ria, 1978. Kaup­pi­la Osmo: Kii­min­gin Ala­ky­lä, Luon­tais­ta­lou­des­ta-1950-koneis­tu­vaan kau­teen, 2014. Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.