Kuu­kau­den esi­ne: Per­mi­luo­kit 1800-luvulta

Kuu­kau­den esi­nei­nä on pie­net hevo­sen­luo­kin kal­tai­set per­mi­luo­kit, jois­ta toi­nen on tai­vu­tet­tu kuuse­nok­sas­ta ja toi­nen kata­jas­ta. Molem­mis­sa on yksin­ker­tai­sen nero­kas tel­ki­lu­ki­tus, joka van­git­see pai­koil­leen lin­tu­mie­hen ansa­lan­gat eli per­mit. Ansa­rih­mat on punot­tu hevo­sen jou­his­ta sekä pellavalangasta.

Laa­jois­sa met­sis­sä, jot­ka mui­noin peit­ti­vät maam­me, oli esi-isil­läm­me suu­ret lin­tu­kar­jat pyy­dys­tet­tä­vi­nä. Nii­tä he koet­ti­vat­kin saa­da monen­lai­sil­la pyyn­tö­neu­voil­la. Per­mit eli rih­ma­set oli­vat taval­li­sim­pia pyyntivälineitä.

Ne oli­vat kiin­ni kiris­ty­väl­lä sil­mu­kal­la varus­tet­tu­ja anso­ja. Ansan pää­osa punot­tiin pel­kis­tä jou­his­ta ja vas­tai­nen pää ham­pus­ta tai pel­la­vas­ta. Jou­het esti­vät ansaa syker­ty­mäs­tä ja hamp­pu­pää oli hel­pom­pi sol­mia. Val­koi­sil­la jou­hian­soil­la pyy­dys­tet­tiin tal­vel­la, mut­ta mus­ta­jou­hi­set oli­vat parem­pia sulan maan aikaan.

Jou­hi­säi­kei­den luku­mää­rä riip­pui pyy­dys­tet­tä­väs­tä lin­tu­la­jis­ta. Yksi ainoa hie­no hevo­sen­jou­hi riit­ti kah­leh­ti­maan tali­tiai­sen. Jou­hi­sil­mu­kat, jot­ka oli tar­koi­tet­tu tiai­sen pik­ku jal­ko­ja var­ten, kiin­ni­tet­tiin lau­dan kap­pa­lee­seen. Samal­le levyl­le siro­tel­tiin ras­va­no­ka­rei­ta syö­tik­si. Täl­lai­sel­la jou­hi­lau­dal­la pyy­det­tiin ennen mui­noin ne tiai­set, jot­ka oli mää­rä ottaa savu­pirt­tiin sekä haus­kuut­ta­maan että rus­sa­koi­ta ja lutei­ta vähem­mäk­si syö­mään. Mut­ta mikä­li jou­hi­lau­dal­la oli tar­koi­tus pyy­dys­tää puna­tulk­ku­ja ja när­hiä tar­vit­tiin kak­sin­ker­tai­nen jou­hi. Met­sä­ka­nan ja pyyn rih­maan pan­tiin kym­me­nen jouh­ta. Met­son ja tee­ren rih­mas­sa piti olla jo neli­sen­kym­men­tä säiettä.

Val­miit lin­nun­rih­mat lin­tu­mies pani riip­pu­maan pie­neen per­mi­luok­kiin ja sul­ki saka­rat. Pärt­ty­lin eli Per­tun (24.8.) aikoi­hin läh­det­tiin met­sään lin­nuil­le per­me­jä virit­te­le­mään. Rih­mat ase­tel­tiin lin­tu­jen kul­ku-uril­le. Kah­den puo­len pys­ty­tet­tiin pie­li­puut ja nii­den pääl­le oksan haa­ru­koi­hin orsi­puu. Rih­ma sidot­tiin orsi­puu­hun ja sen hamp­pu­jat­kei­nen pää tiuk­kaan sol­muun. Sil­mu­kan piti pysyä avoi­me­na ja otta­va­na. Sen takia se kyt­ket­tiin vie­lä kum­paan­kin pie­li­puu­hun. Vie­lä tar­vit­tiin vihi, risuil­la ja havuil­la reu­nus­tet­tu kuja, joka joh­taa päin pyy­dys­tä, niin ettei lin­tu eksy­nyt oikeal­ta tieltä.

Hyvä pyyn­tö­on­ni tuli var­mis­taa moni­nai­sin sala­me­noin ja loit­suin. Jou­het tuli varas­taa naa­pu­rin hevo­sen hän­näs­tä ja mie­luus­ti pel­la­vat myös ja sit­ten jal­ka­vai­moil­la, sem­moi­sil­la yösii­vi­koil­la (sala­ra­kas), punot­taa ne rih­ma­set. Val­miit per­mit tuli pujo­tel­la luok­kiin ja vie­dä kir­kon por­taan alle ja antaa olla siel­lä kol­me sun­nun­tai­ta. Sekä vien­ti että pois otto piti tapah­tu­man salaa. Jos lin­nun­pyy­tä­jä halusi vie­lä var­mis­taa onnen, tuli hänen ottaa jou­lu­na kir­kos­ta kynt­ti­län pät­kä, joka oli ollut pala­mas­sa mes­sun aika­na. Sil­lä kun sit­ten pyyh­ki anso­jan­sa, niin meni­vät lin­nut parem­min pyy­dyk­siin ja Met­sän­hal­ti­ja oli tosi mielissään.

Rai­li Ryt­kö­nen todis­taa Suur-Iin his­to­ria teok­ses­saan, että Ala­kii­min­gin, Yli­kii­min­gin ja Pudas­jär­ven lin­tu­mie­hil­lä onnea riit­ti: ” Lin­nus­tus oli kan­nat­ta­vaa koko alu­eel­lam­me. Riek­ko­ja vie­tiin Ouluun kuor­mit­tain aina 1930-luvul­le asti.”

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyttötarkoituksesta.

Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron län­get. Vuo­den 2022 tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa Pläkkilyhty.

Vuo­den 2023 hel­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Raken­nus­kät­kö, ”Koti­va­kuu­tus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa, tou­ko­kuus­sa Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia, kesä­kuus­sa Tyn­ny­ri­sa­ha, loka­kuus­sa Tuu­las­tus­vä­li­neet 1800-luvul­ta, mar­ras­kuus­sa Ryyp­py­ku­pit 1700 ja 1800-luvuil­ta ja jou­lu­kuus­sa Kup­pa­rin­ko­neet. Tämän vuo­den 2024 ensim­mäi­ses­sä esit­te­lys­sä tam­mi­kuus­sa oli Susi­ver­kon kat­kel­ma 1800-luvul­ta. Nyt esit­te­lem­me Per­mi­luo­kit 1800-luvulta.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta Kuu­kau­den esi­ne jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Eero Hut­tu­la, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mir­ja Mik­ko­nen, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi.

Kii­min­ki-Seu­ra viet­tää tänä vuon­na 25-vuotisjuhlavuottaan.

Läh­teet: Sire­lius U.T.: Suo­men kan­san­omais­ta kult­tuu­ria, 1919, Ryt­kö­nen Rai­li: Suur-Iin his­to­ria, 1978, Suo­men kan­san mui­nai­sia met­säs­tys­tai­ko­ja, SKS 1891, Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.