Elina Karppinen on harrastajataiteilija, jonka taidenäyttely on esillä Haukiputaan yhteisötilassa helmikuun ajan. Karppinen toivoo katsojien saavan kosketuksen elämään ja sen voimaan hänen taulujensa kautta. Kyseessä on hänen ensimmäinen näyttelynsä, mikä arvatenkin jännittää.
– Olen kiitollinen, että sain tuoda taulujani tänne näyttelyyn. Otan vastaan mielelläni palautetta ja mielipiteitä katsojilta siitä, mitä muistoja, tunteita ja ajatuksia työt herättävät. Mitkä värit viehättävät eniten?
Taiteen ja värien kohtaaminen on rikastuttanut Karppisen elämää monella tavalla. Väreillä on suuri merkitys. Hän on lapsesta lähtien nauttinut piirtämisestä ja värittämisestä ja innostui yläluokilla myös posliininmaalauksesta. Sittemmin hän on ollut kuvataiteilija Kirsi Tervon ohjaamassa öljyvärimaalauksessa ja opiskelemassa tunnetaidemaalausta Antti Pietiläisen ja Minna Rimpiläisen ohjauksessa.Viime vuosina erityisesti vesivärimaalaus on innostanut Pekka Homasen ja Anni Arffmanin opetuksessa.
– Matkani jatkuu edelleen.
Luonto ja ihminen osana sitä välittyy Karppisen taulujen aiheista ja väreistä. Luonto antaa ihmiselle elinvoimaa ja ihminen on kuin pieni hiukkanen osana luontoa. Riittääkö herkkyytemme pysähtyä huomaamaan niin itsemme kuin ympäristömme, Karppinen pohtii.
– Joskus olemme liian lähellä nähdäksemme oman itsemme ja ympärillämme olevan luonnon kauneuden. Myös kyky katsoa kauemmaksi ja nähdä isompia kokonaisuuksia voi hämärtyä. Tarvitsimme tilaa ja aikaa pysähtyä nähdäksemme, vaikkapa ilman älylaitteita.
Näyttelyssä esillä olevalla DNA-tontulla ja sitä ympäröivillä hahmoilla Karppinen on kuvannut nykypäivän hahmoja, joita entisaikaan olivat esimerkiksi maahiset. Eri väriset säikeet kuvaavat meihin vaikuttavaa geeniperimäämme uuden ajan haasteissa.
Näyttelyn rakkain työ tekijälle itselleen on Neljä vuodenaikaa. Taulussa on pihlaja, pyhä puu, vuodenkierron väreissä. Pihlaja näkyy myös hänen kotinsa ikkunasta ja puuta Karppinen katselee päivittäin. Syksyllä pihlaja tiputtaa lehtensä, mutta kevään koittaessa syntyy jälleen uutta. Elämässäkin joudumme kohtaamaan luopumista. Luopuminen avaa ovia synnyttää uutta. Voit saada sen, mistä luovut, mikä lohduttaa.
Puu voi olla myös yhteyden rakentaja, mikä näkyy miestä ja naista kuvaavassa taulussa Yö ja päivä.
Kiinalaisen lääketieteen opit ja hoitomuodot kiinnostavat Elina Karppista. Hän antaa hieronta‑, vyöhyketerapia- ja akupunktiohoitoja Welleca-hoitolassaan kotinsa yhteydessä Oulussa. Taidetta hän yhdistää Kohtaamistyöpajoissa, joissa on mahdollisuus pysähtyä taiteen avulla oman elämän vahvuuksiin, kehityskohtiin ja tulevaisuuteen. Työpajassa hyödynnetään tunteiden dynamiikkaa ja vuorovaikutustaitoja. Työpajaan voi osallistua yksin, kaksin tai porukalla. Karppinen kokee tärkeäksi huomioida ihminen kokonaisuutena ja kuunnellen, kun kyseessä on hoito tai työpajan aiheen sisältö.
Haukiputaan asukastupa on nyt nimeltään Haukiputaan yhteisötila Oulun kaupungin asukastupia koskevan uuden linjauksen mukaan. Toiminta Haukiputaalla jatkuu kuten ennenkin, eli yhteisöt ja yksityiset voivat varata tilaa kokoontumisiin ja tapahtumiin veloituksetta. Yhteisötila sijaitsee Jokelantie 1:ssä kirjastoa vastapäätä.
Yhteisötilassa on mahdollisuus järjestää myös näyttelyitä, joiden yhteyshenkilönä toimii Aila Lomperi Haukiputaan suuralueen asukasyhdistyksestä.
Oulun kaupungin yhteisötiloissa vietetään toimintapäivää avoimien ovien merkeissä lauantaina 24.2. Haukiputaallakin on luvassa tuolloin tapahtuma kello 10–14. Mukana päivässä on myös Elina Karppinen esittelemässä taidettaan.