Tuo­mo Sora­kan­gas vihel­si 2 000 otte­lua ja pis­ti pil­lit pussiin

Hau­ki­pu­taa­lai­nen jää­kiek­koe­ro­tuo­ma­ri Tuo­mo Sora­kan­gas, 45 saa­vut­ti tavoit­teen­sa 2 000 viral­li­sen otte­lun merk­ki­paa­lus­ta lau­an­tai­na Hau­ki­pu­taan jää­hal­lil­la. Samal­la hän päät­ti kol­me vuo­si­kym­men­tä kes­tä­neen ero­tuo­ma­riu­ran­sa. Saa­vu­tus on mer­kit­tä­vä Oulun alu­eel­la ja val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin.

Merk­ki­paa­lu täyt­tyi mie­lui­sis­sa puit­teis­sa Hau­ki­pu­taan jää­hal­lil­la Ahmo­jen edus­tus­jouk­ku­een kotiot­te­lus­sa SuPS:ia vas­taan. Pis­tee­nä i:n pääl­le Ahmat kukis­ti SuPS:in maa­lein 6–2.

Hau­ki­pu­taan Ahmo­jen ja Oulun Jää­kiek­ko­tuo­ma­rit ry:n edus­ta­jat onnit­te­li­vat ja kukit­ti­vat arvos­te­tun ja pit­kän uran teh­neen Ahma-taus­tai­sen Sora­kan­kaan ylei­sön ja pelaa­jien tapu­tus­ten säestyksellä.

Tuo­ma­roin­nin Sora­kan­gas aloit­ti jo 15-vuo­ti­aa­na, jol­loin oli mah­dol­lis­ta suo­rit­taa ero­tuo­ma­ri­kort­ti perus­kurs­sil­la. Pak­ki­na ja lai­ta­hyök­kää­jä­nä hän pela­si Ahmois­sa B‑junioreihin saakka.

– Aikai­sem­pi­na keväi­nä olin ollut tuo­ma­ri­na Hau­ki­pu­taan hal­lin kevät­tur­nauk­sis­sa, mikä tun­tui muka­val­ta lisäl­tä jää­kie­kon pelaa­mi­sen oheen.

Pit­kän tuo­ma­roin­tiu­ran­sa var­rel­ta hänel­le on ker­ty­nyt laa­jaa koke­mus­ta niin Mes­tik­ses­tä pää­tuo­ma­ri­na, SM-Lii­gas­ta lin­ja- ja pää­tuo­ma­ri­na kuin alem­mis­ta­kin sar­jois­ta sekä kan­sain­vä­li­sis­tä otte­luis­ta. SM-lii­gas­sa teh­tä­viä oli nel­jä kaut­ta lin­ja­tuo­ma­ri­na ja kuusi kaut­ta pää­tuo­ma­ri­na, mikä teki yhteen­sä 207 peliä. Mes­tik­ses­sä pele­jä ker­tyi 318.

Aasian Lii­gas­sa Sora­kan­gas oli ammat­ti­lai­se­na kol­me kuu­kaut­ta vuon­na 2004.

– Se oli hie­no koke­mus kai­kin puo­lin. Pää­sin tutus­tu­maan moneen kau­pun­kiin vapaa­päi­vi­nä kun pelit oli­vat pää­asias­sa vii­kon­lop­pui­sin. Kult­tuu­ri oli eri­lai­nen myös jää­kie­kos­sa jopa sar­jan sisäl­lä, kun jouk­kuei­ta oli Japa­nis­ta, Ete­lä-Koreas­ta, Kii­nas­ta ja Venä­jäl­tä. Pelien taso vaih­te­li kovasti.

Mon­ta läh­töä ja reis­sua on taka­na, sil­lä lähes puo­let 2000 tuo­ma­roin­ti­teh­tä­vis­tä on ollut muu­al­la kuin Oulun alueella.

– Per­he on aina tuke­nut ja anta­nut mah­dol­li­suu­den vihel­lys­teh­tä­viin. Iso kii­tos sii­tä! Mel­koi­nen mää­rä per­heel­le tär­kei­tä meno­ja on jää­nyt käy­mät­tä tämän har­ras­tuk­sen vuoksi.

Jää­kiek­koe­ro­tuo­ma­ril­ta edel­ly­te­tään hyvää kun­toa, sään­tö­jen hal­lin­taa ja tilan­ne­ta­jua. Kol­me vuo­si­kym­men­tä on vaa­ti­nut ennen kaik­kea rak­kaut­ta lajiin. Mis­tä innostus?

– 20 vuot­ta kun toi­min kil­pai­lu­mie­les­sä tuo­ma­ri­na, niin sii­tä kil­pai­lus­ta var­mas­ti­kin se isoin moti­vaa­tio on löy­ty­nyt. Tuo­ma­reil­la­kin kau­det päät­ty­vät sar­jo­jen finaa­li­pe­lei­hin ja nii­hin oli aina pyr­ki­mys. Paras­ta on ollut myös itsen­sä haas­ta­mi­nen. Jää­kiek­ko on tuo­nut elä­mään pal­jon, myös ystä­viä. Tie­tys­ti useat ulko­mail­la suun­tau­tu­neet peli­reis­sut ovat olleet hie­no bonus täl­le harrastukselle.

Val­mis­tau­tu­mi­nen pelei­hin on erit­täin tär­ke­ää ja se toi myös muu­hun elä­mään rutii­ne­ja. – Ei voi läh­teä soi­tel­len sotaan!

Kil­pa­tuo­ma­riu­ran aika­na tal­vet sujui­vat pit­käl­ti jää­kie­kon ehdoil­la ja oma kalen­te­ri piti olla tyh­jä elo­kuus­ta huh­ti­kuu­hun. Vii­mei­set kau­det har­ras­tus­mie­les­sä ovat olleet han­ka­lim­pia, kun on tavoit­tee­na on ollut vain kun­toil­la ja saa­da itsel­le ase­tet­tu peli­mää­rä täy­teen. Vii­mei­set vuo­det ovat olleet muka­via­kin, kun on saa­nut olla muka­na ken­täl­lä nuor­ten tuo­ma­rei­den kou­lut­ta­mi­ses­sa, Sora­kan­gas summaa.

Tuo­ma­reil­le sataa hel­pos­ti kri­tiik­kiä ja buu­auk­sia, mut­ta har­voin kiitosta.

– Jos kukaan ei pelin jäl­keen puhu mitään, niin sil­loin kaik­ki on suju­nut koh­tuul­li­ses­ti. Buu­auk­set kuu­lu­vat peliin, eikä niis­tä voi välit­tää, Sora­kan­gas kuittaa.

– Tuo­ma­rit pyr­ki­vät jokai­ses­sa pelis­sä täy­del­li­seen onnis­tu­mi­seen, mut­ta jol­lain tapaa se tun­tuu mah­dot­to­mal­ta aja­tuk­sel­ta. Vaik­ka peli oli­si­kin mui­den peli­ta­pah­tu­maan osal­lis­tu­vien mie­les­tä onnis­tu­nut, tuo­ma­ri­ko­pis­sa nousee aina esil­le jokai­ses­ta pelis­tä asioi­ta, jot­ka oli­si voi­nut hoi­taa paremmin.

“Mel­koi­nen elä­män oppikoulu”

Tuo­mo Sora­kan­gas uskoo, että pää­tös tuo­ma­roin­nin lopet­ta­mi­ses­ta 2000. otte­lun täy­tyt­tyä pitää, sil­lä hän oli val­mis­tau­tu­nut rat­kai­suun. Rai­dal­li­sen tuo­ma­ri­pai­tan­sa hän luo­vut­ti lau­an­tai­na Ahmoil­le ja toi­nen pai­ta on jo nau­lat­tu oman varas­ton seinään.

Toki vähän hai­keut­ta­kin on ilmas­sa ja fii­lik­set vii­mei­ses­sä mat­sis­sa oli­vat erikoiset.

– Sii­nä tuli mie­tis­kel­tyä ja ker­tail­tua monet tapah­tu­mat läpi. Pelin jäl­keen kii­tol­li­suus oli kui­ten­kin pääl­lim­mäi­se­nä, sil­lä jää­kiek­ko­tuo­ma­rius on toi­mi­nut mel­koi­se­na oppi­kou­lu­na elä­mäl­le. Olen saa­nut val­ta­vas­ti eri­lai­sia koke­muk­sia vuo­sien varrella.

Tie­to­lii­ken­nea­lal­la työs­ken­te­le­vä Sora­kan­gas ei var­mas­ti­kaan ehdi jat­kos­sa­kaan lepää­mään laa­ke­reil­laan. Teh­tä­vät jat­ku­vat Suo­men Jää­kiek­ko­lii­ton alai­sen Mes­tik­sen kurin­pi­to­ryh­män jäse­ne­nä. Ryh­mä vas­taa sar­jan kurin­pi­dos­ta ja käsit­te­lee peleis­sä tapah­tu­via rik­ko­muk­sia tuo­ma­rei­den ja otte­lu­val­vo­jien rapor­toin­tien sekä videoi­den perus­teel­la ja tekee pää­tök­siä tulee­ko tilan­tees­ta peli­kiel­toa vai ei.

Lisäk­si hän kuu­luu Oulun Jää­kiek­ko­tuo­ma­rei­den yhdis­tyk­seen. Aiem­min Sora­kan­gas on toi­mi­nut myös Suo­men jää­kiek­ko­tuo­ma­ri­lii­ton hallituksessa.

Jää­kie­kon ohel­la jal­ka­pal­lo on aina ollut Sora­kan­kaan sydän­tä lähel­lä. Hän on Hau­ki­pu­taan Pal­lon vara­pu­heen­joh­ta­ja, hoi­taa seu­ran talous­asioi­ta sekä val­men­taa Hau­Pan nais­ten jouk­kuet­ta ja on muka­na hoi­ta­mas­sa jouk­ku­een tausta-asioita.

– Nyt kun vii­kon­lop­pu­ja vapau­tuu, toi­von ehti­vä­ni kevääl­lä käy­dä pil­kil­lä ja mökil­lä useam­min. Oli­si muka­va myös käy­dä kat­so­mas­sa enem­män pele­jä, ja ehkä nii­tä voi­si pik­ku hil­jaa kat­sel­la enem­män koko­nai­suu­den kaut­ta eikä tuo­ma­rin silmin.

Jää­kiek­ko on tot­ta­kai kuviois­sa edel­leen muka­na, sil­lä “Soralla“on menos­sa 10. peli­vuo­si Ahmo­jen Köppäukot-harrastejoukkueessa.

– Köp­pä­uk­ko­jen peli­ta­van ymmär­tä­mi­nen vaa­tii luul­ta­vas­ti vie­lä usei­ta vuo­sia lisää har­joit­te­lua, hän myhäilee.