Ilmastokamppailun pyörteissä olemme luvanneet vähentää fossiilipolttoaineita ja korvata niitä uusiutuvalla energialla. Esimerkiksi kivihiilen käytölle on paalutettu tavoite painua nollaan 1.5.2029 mennessä. Jotain vastaavaa yritti Dubain YK-kokous loppuvuodesta 2023.
Miten aikaisemmat energiatavoitteemme ovat edenneet? Eräs esimerkki on niin sanottu risupaketti.
Risupaketti on peräisin vuoden 2002 väittelystä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketin silloinen eduskunta kokosi uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tukilupaukseksi.
Vuoden 2002 risupaketti oli vielä sanahelinää. Se ei sisältänyt tiekarttaa, tavoitetta kuinka energiapuun käyttömäärää kuutioissa oli määrä lisätä vuosien saatossa.
Tiekartta paalutettiin vasta 2010. Metsähakkeen kokonaiskäytön piti nouseman silloiselta tasoltaan 7,0 miljoonaa kuutiota vuoteen 2020 mennessä tasolle 13,5 miljoonaa kuutiota vuodessa. Hakkeelle haluttiin siis nousua 93 prosenttia.
Metsähakkeen käyttö lähti heti nousuun. Nousua jatkui vuoteen 2013. Hakkeen käyttö pääsi tasolle 8,7 miljoonaa kuutiota. Sen jälkeen hake kääntyi hienoiseen laskuun, ehkä hivenen yllättäen.
Vuonna 2020 metsähaketta paloi 8,2 miljoonaa kuutiota. Hakkeelle saatiinkin nousua vain 17 prosenttia. Vaikka hakkeella oli tulevaisuuden näkymä, emme kuitenkaan saavuttaneet tavoitetta vuoden 2020 loppuun mennessä.
Mitä energiahakkeelle on tällä vuosikymmenellä tapahtumassa? Ukrainan kriisi ja energiapuun sekä maakaasun tuonnin pysähtyminen Venäjältä olivat päätekijöitä, mitkä sysäsivät energiahakkeen uuteen nousuun. Vuonna 2022 metsähakkeen käyttö oli 10,8 miljoonaa kuutiota.
EU:ssa ja osin Suomessakin on kehittymässä bioenergian ajattelun uusi malli. Sen mukaan energiapuuksi ei tule hyväksyä pinopuun kokoa, ei kuitupuuta eikä missään tapauksessa tukkipuun kokoa edes lahonneena. Hakettaa tulisi vain latvuspuuta ja oksien koon tähdettä tai sen kokoista pienpuuta.
Näin jatkossa haketettavat puukasat olisivat käytännössä aikaisemman risupakettimme keskeisintä osaa. Tuottaisimme vain risuhaketta.
Uusi ajattelu on jo vaikuttanut 2020-luvun energiapuun markkinoihin. Energiahakkeen hinta kääntyi nousuun. Nousun laukaisi kaksi tekijää. Ensiksi, päätimme luopua polttoturpeesta energialähteenämme. Nopein ja luontevin tapa on korvata polttoturve hakkeella.
Toiseksi, turvepäätöstäkin vauhdittanut tekijä on hiilidioksidin päästömaksun voimakas nousu. Se oli vuonna 2019 alle 30 euroa hiilidioksidin tonnilta. Loppuvuodesta 2023 päästömaksu on ollut luokkaa 70 euroa. Risuhakkeelta päästömaksua ei peritä.
Uusi hakeajattelu ja hiilidioksidin päästökauppa kampesivat parikymmentä vuotta sitten kehitetyn risupaketin uudelle tasolle, nyt hieman muuntuneena ja EU-ajattelun kannustamana.
Energiahake tulee pääosin ilmastometsiemme harvennus- ja päätehakkuiden sivutuotteena. Energiahakkeen kysynnän kasvuun ja hinnan nousuun tykästyvät myös tukki- ja kuitupuutaan myyvät metsätilalliset.
Veli Pohjonen, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen dosentti, metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa, Kuusamo