Päät­tä­jäl­tä: Väl­tym­me­kö toden­nä­köi­sel­tä hukkainvestoinnilta?

Eeva-Maria Park­ki­nen.

Poh­jois-Suo­men Alue­hal­lin­to­vi­ras­to, AVI, on mar­ras­kuus­sa myön­tä­nyt Oulun Vedel­le veden­ot­to­lu­van Vii­ni­vaa­ra-Käl­väs­vaa­ra alu­eel­le. Ensim­mäi­nen aja­tuk­se­ni oli tyrmistynyt.

Eikö AVI ole pysy­nyt ajan lain­sää­dän­nön muka­na, mis­sä luon­non arvo ymmär­re­tään entis­tä parem­min. Kun lukee lähes 800 sivuis­ta pää­tös­tä, huo­maa miten tai­dok­kaas­ti AVI on myön­tä­nyt luvan, teh­den sii­tä vai­keas­ti toteu­tet­ta­van pit­kä­ai­kai­seen käyt­töön. Raken­ta­mi­nen on talou­del­li­nen ris­ki Oulun veden asiak­kail­le. Tämä tuli­si haki­jan, viran­hal­ti­joi­den ja eten­kin päät­tä­jien ymmärtää.

Olen eri­tyi­sen huo­lis­sa­ni oulu­lais­ten vara­ve­den saan­nis­ta häi­riö­ti­lan­teis­sa. Oulun Vesi haki lupaa ottaa 11 000 kuu­tio­ta vet­tä vuo­ro­kau­des­sa kokoai­kai­ses­ti. Put­kis­tot kun eivät voi olla tyh­jil­lään veden laa­dun tur­vaa­mi­sek­si, sitä on otet­ta­va kai­ken aikaa. Lupa hel­ti­si 9 000 kuu­tiol­le sisäl­täen monia rajoit­tei­ta, jot­ta väl­tyt­täi­siin luontotuhoilta.

Var­si­nai­nen poh­ja­ve­den­ot­to on kes­key­tet­tä­vä kah­del­la pump­paa­mol­la, mikä­li Nuo­rit­ta­joen vir­taa­ma on pie­nem­pi kuin kuu­tio sekun­nis­sa. Täl­lai­set jak­sot voi­vat olla pit­kiä­kin, esi­mer­kik­si v. 2003 pisin jak­so oli 118 päi­vää. Lyhem­piä jak­so­ja on vuo­sit­tain. Täl­löin otto­mää­rä pie­ne­nee 1 600 kuu­tio­ta vuorokaudessa.

Lisäk­si vii­del­le pump­paa­moil­le on mää­ri­tel­ty rajoit­teet läh­de­pu­ro­jen vir­taa­mien mukaan. Mikä­li puro­jen vir­taa­mat vähe­ne­vät alle puo­leen nor­maa­lis­ta kes­ki­vir­taa­mas­ta, on luvan saa­jan ryh­dyt­tä­vä vii­py­mät­tä toi­men­pi­tei­siin poh­ja­ve­den oton vähen­tä­mi­sek­si ja tar­vit­taes­sa lopet­ta­mi­sek­si. Näin ollen nuo vii­si pump­paa­moa oli­si­vat myös sul­jet­tui­na kui­vi­na jak­soi­na ja veden­saan­ti vähe­ni­si 4 800 kuutiota/vrk näi­den osalta.

Kui­vi­na jak­soi­na käyt­töön jäi­si vain kak­si pump­paa­moa, jois­ta voi­si ottaa vet­tä yhteen­sä 2 600 kuu­tio­ta vuo­ro­kau­des­sa. Täs­tä voim­me tode­ta, että Oulu ei pys­ty nouse­maan vara­ve­si­luo­ki­tuk­ses­sa luok­kaan 2, joka on vesi­huol­lon suo­si­tus ja haki­jan tär­kein tavoi­te koko Vii­ni­vaa­ra hank­keel­le. Kun­ta­lais­ten vara­ve­den saan­ti jää edel­leen turvaamatta.

Val­tuus­ton pää­tös hank­kees­ta teh­tiin 2015. Tuol­loin kus­tan­nusar­viok­si esi­tet­tiin noin 32 mil­joo­naa euroa. Las­kel­mis­ta puut­tui­vat maan­han­kin­ta, säh­köis­tys ja pump­paa­moa­luei­den kor­vauk­set. Put­kis­toa pitää raken­taa kaik­ki­aan 120 kilo­met­riä. Maan­ra­ken­nus­puo­len ura­koit­si­joi­den mie­les­tä kus­tan­nuk­sis­ta oli jää­nyt moni muu­kin asia pois. Nyt kah­dek­san vuot­ta myö­hem­min Oulun Veden las­kel­mien mukaan hin­ta on yli kak­sin­ker­tais­tu­nut. Pää­tök­ses­tä ovat monet tahot aiko­neet valit­taa, joten koko­nais­hin­ta ehtii nous­ta edel­leen, sil­lä luvas­sa on pit­kä juri­di­nen prosessi.

Myös Oulun Vesi pyy­si kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­ta vali­tus­lu­paa lisään­ty­nei­den tark­kai­lu­vel­voit­tei­den, luon­non moni­muo­toi­suu­del­le aiheu­tu­vien hait­to­jen estä­mi­seen ja kala­ta­lous­mak­sun suu­ruu­den vuok­si. Äänes­tys­pää­tök­sel­lä vali­tus­lu­paa ei myön­net­ty. Vali­tus­lu­van pyy­tä­mi­nen herät­tää kysy­myk­sen, että välit­tää­kö haki­ja oikeas­ti alu­een luon­nos­ta ja sen säilymisestä.

Olem­me­ko val­miit mak­sa­maan kym­me­niä, jopa yli sata mil­joo­naa euroa hank­kees­ta, joka tuot­taa kui­vi­na ajan­jak­soi­na vet­tä ainoas­taan 2 600 kuu­tio­ta vuo­ro­kau­des­sa. Epä­va­kaa maa­il­man tilan­ne huo­mioi­den oli­si ensiar­voi­sen tär­ke­ää löy­tää rat­kai­su, jos­sa ei ole tur­hia vii­vy­tyk­siä eikä toi­min­nan epä­var­muut­ta ja veden­saan­ti voi­daan tur­va­ta luo­tet­ta­val­la taval­la. Todet­ta­koon, että yhte­nä vaih­toeh­to­na on Oulun oman kau­pun­gin alu­eel­la ole­vat poh­ja­ve­si­va­ran­not, joi­ta on hyö­dyn­net­tä­vis­sä enem­män kuin Viinivaarassa.

Oulun Vesi on pitäy­ty­nyt tiu­kas­ti val­tuus­ton pää­tök­ses­sä esit­tä­mät­tä mui­ta poten­ti­aa­li­sia vaih­toeh­to­ja ja tuo­mat­ta esil­le syn­ty­viä, mah­dol­li­ses­ti lopul­li­sia luon­to­hait­to­ja Vii­ni­vaa­ran alu­eel­la. Vii­ni­vaa­ran ainut­laa­tui­nen läh­teik­kö­ko­ko­nai­suus tul­le­nee tuhou­tu­maan suu­rel­la todennäköisyydellä.

Kaik­ki osa­te­ki­jät huo­mioi­den pel­kään, että Vii­ni­vaa­ran veden­ot­to­hank­keen kans­sa käy samal­la taval­la kuin Salon kau­pun­gin veden­ot­to­han­ke Hyyp­pä­räs­sä, mil­joo­nat meni­vät, vet­tä ei saa­tu ja put­ket jäi kou­raan. Tuli teh­tyä val­ta­va hukkainvestointi.

Eeva-Maria Park­ki­nen, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, Keskusta