Har­taus: Adventinaikaa!

”Tule jou­lu kul­tai­nen”, lau­let­tiin ennen van­haa erääs­sä jou­lu­mai­nok­ses­sa. Tai­taa se olla myös jou­lu­lau­lu, joka kyl­lä­kin teh­tiin mainostarkoituksessa.

Tuo­ta kimal­lus­ta me saam­me­kin eri­lai­sis­sa jou­lun koris­teis­sa ja valois­sa kat­sel­la. Ne ker­to­vat meil­le, että eläm­me jou­lun odo­tusai­kaa. Kris­til­li­ses­sä kir­kos­sa tätä aikaa kut­su­taan adventinajaksi.

Sana advent­ti tulee lati­nan­kie­li­ses­tä sanas­ta adven­tus, joka tar­koit­taa tule­mis­ta. Tuo­hon sanaan voim­me liit­tää vie­lä sanan Domi­ni ja sil­loin saam­me vas­tauk­sen sii­hen, mik­si jou­lua alun perin ja edel­leen­kin vietetään.

Adven­tus Domi­ni tar­koit­taa Her­ran tule­mis­ta. Jou­lu­na Her­ra Juma­la tuli Pojas­saan — - pie­nes­sä jou­lun lap­ses­sa tän­ne maa­il­man pimey­teen tuo­dak­seen tän­ne valo ja kirk­kau­den. Jou­lu­na saam­me kuul­la jou­lun pro­fe­tian, jos­sa on tutut sanat. ”Kan­sa, joka pimey­des­sä vael­taa näkee suu­ren valon. Niil­le, jot­ka asu­vat kuo­le­man­var­jon maas­sa, lois­taa kirk­kaus”. Sii­tä meil­le niin mie­lui­sat advent­ti- ja jou­lu­va­lo tah­to­vat kertoa.

Advent­tiai­ka on val­mis­tu­tu­mi­sen aikaa. Val­mis­tau­dum­me otta­maan vas­taan tuon suu­ren vie­raan, joka tah­too tuo­da valon mei­dän sydä­meem­me. Valon, joka valai­see, ei pel­käs­tään jou­lu­na, vaan jokai­se­na vuo­den päivän.

Tätä jou­lua – tätä valoa – jou­lun Her­raa me saam­me odot­taa ja omis­taa sydämeemme.

Tapa­ni Ruot­sa­lai­nen, kirk­ko­her­ra, Iin seurakunta