Kuukauden esineenä esiteltävät pienet laitteet ovat entisajan parantajan, kupparin, tärkeimmät työvälineet. Nämä kipeän tai jopa ilkeän näköiset työvälineet ovat kuppauskoneita eli näppäreitä tai nälläreitä.
Esineet ovat Pohjois-Pohjanmaalta ja ajoitettavissa 1800-luvun puoliväliin rasioissa olevien merkintöjen perusteella. Kaikki ovat toimintakuntoisia ja toimivat samalla periaatteella: ensin viritetään teräsjousen avulla pientä kirvestä muistuttava terä ja sen jälkeen laite asetetaan potilaan iholle ja laukaistaan painovivulla.
Näillä iskettiin kipeän paikan lähellä oleviin laskimoihin haava ja valutettiin ”pahaa verta” ulos. Mikäli veri valutettiin suonesta suoraan mitta-astiaan oli kysymyksessä niin sanotusti suoneniskentä. Mikäli verta poistettiin pintaverisuonista kuppaussarvien avulla imien oli kysymyksessä kuppaus. Molemmilla tavoilla laskettavan veren määrä oli tavallisesti 0,3–0,6 litraa.
Suoneniskentä ja kuppaus olivat aina 1950-luvulle asti yleisiä rahvaan parannuskeinoja. Melkein joka kylässä oli kuppari tai suoneniskijä. Kupparit olivat yleensä naisia, mutta suoneniskijöissä miehet olivat enemmistönä. Kaupungeissa partureiden tuli hallita suoneniskentätaito, jota vaadittiin myös lukkareilta ja papeilta.
Kyläkupparit harjoittivat tointaan omassa saunassaan, kiertelevät kupparit kupattavien saunoissa. Ammatti periytyi useasti äidiltä tyttärelle.
Urho Matinpoika Koistinen muisteli, että Kiimingissä kierteli kuppari-mummo vielä 1950-luvulla. Tämä kansanparantaja kulki tummissa vaatteissa hame maata viistäen. Mummo oli kutsumanimeltään Riuttaska. Arvattavasti sukunimi oli Riutta ja kotipaikka Haukipudas. Asiakkaita riitti Alakylässä lähes joka talosta.
Suoneniskennän oppaat ovat pääasiassa periytyneet keskiajalta. Neuvoja julkaistiin sittemmin muun muassa almanakoissa. Niissä kerrottiin kohdat, joista verta on laskettava eri sairauksissa sekä sopivin ajankohta suoneniskennälle. Varhaisimmat ohjeet julkaisi lääketieteen isä Hippokrates yli 2300 vuotta sitten!
Myös virallisen lääketieteen puolella suoneniskentä oli hyväksytty hoitomuoto.
Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot lausui aikoinaan tavattoman suositussa lääkärikirjassaan Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri (1839), että suoneniskentä on suotavaa mm. kovissa pistoksissa, pääkivuissa, rinnan- ja vatsanpoltteissa. Harmittomana hoitokeinona hän ei sitä kuitenkaan pitänyt. Kehottipa asiaa tarkkaan harkitsemaan: ”Ilman suurempaa tarwetta on suonenlyönti wahingollinen, moneltaki enne aikaansa terweyden turmeleva ja iän lyhentäwä. Ei siis pitäisi kenenkään itseänsä siihen kewiämielisesti totuttaman.”
Kiiminki-Seura r.y. aloitti vuoden 2021 syyskuussa Rantapohjassa Kuukauden esine ‑teeman mukaisen juttusarjan. Pääsääntöisesti kuukausittain ilmestyvässä jutussa esitellään vanhoja esineitä ja työkaluja sekä kerrotaan niiden käyttötarkoituksesta. Syyskuussa 2021 esittelyssä oli Kylänkapula eli oltermanninkapula, lokakuussa Kaulauslauta ja ‑tukki, marraskuussa entisajan teurastajan puukkosetti, joulukuussa Poron länget.
Viime vuoden tammikuussa esiteltiin Luuluistimet, helmikuussa Jääsaha, maaliskuussa Hirvenhiihtäjän sukset, huhtikuussa Veteraanin sotamuisto 1808–1809, kesäkuussa Liitupiiput, heinäkuussa Suosukset ja Siipiviikate, marraskuussa Plootulaukku 1768 ja plootu ja joulukuussa Pläkkilyhty. Tämän vuoden ensimmäisenä kuukauden esineenä oli helmikuussa Tulenkuljettajan pakkula vuodelta 1716, maaliskuussa Rakennuskätkö,”Kotivakuutus” 1850-luvun tapaan, huhtikuussa Täikampa, toukokuussa Riimukalenterirasia, kesäkuussa Tynnyrisaha, lokakuussa Tuulastusvälineet 1800-luvulta, marraskuussa Ryyppykupit 1700 ja 1800-luvuilta. Nyt esittelyssä on Kupparinkoneet.
Kiiminki-Seura on perustettu 1999. Yhdistyksen toimialueena on Oulun kaupungin suuralueet Kiiminki ja Jääli, eli entisen Kiimingin kunnan alue.
Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on mm. kotiseututietouden lisääminen, kotiseutuhengen ylläpitäminen ja omatoimisuuden voimistaminen sekä kotiseudun kulttuurien vaaliminen ja edistäminen. Näitä asioita Kuukauden esine juttusarjakin tukee.
Juttusarjan kuukauden esineen esittelee asian harrastaja ja johtokunnan jäsen Eino Mikkonen.
Kiiminki-Seura valitsi syyskokouksessaan 30.11. uudeksi johtokunnan jäseneksi Mirja Mikkosen. Muut johtokunnan jäsenet ovat Aila Berg, Eero Huttula, Hannele Kutilainen, Marja-Terttu Mertaniemi, Eino Mikkonen, Marja-Liisa Ruokola ja Eeva-Liisa Vilmi. Johtokunnan puheenjohtajana jatkaa Matti Kontio.
Kiiminki-Seura toivottaa kaikille Rantapohjan lukijoille rauhallista joulun odotusta.
Lähteet:
Toivo Vuorela: Suomalainen kansankulttuuri 1975
Elias Lönnrot: Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri 1856
Suullinen perimätieto
Kuukauden esine: Eino Mikkosen yksityiskokoelma
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.