Pekka Soronen.
Lähestymme kirkkovuoden taitekohtaa. Vanha loppuu ja uusi alkaa. Vuoden lopulla katsomme aikaa taaksepäin ja odotamme uutta.
Taaksepäin katsellessamme kiitämme kaikesta hyvästä, jota olemme kokeneet, Hyvän Jumalan siunauksesta. Ympärillämme näemme paljon myös pahaa, sodan aiheuttamaa tuhoa ja kärsimystä.
Jumala loi ihmisen yhteyteensä, omaksi kuvakseen. Monessa asiassa Jumalan hyvä tahto saa toteutua, mutta siellä missä vääryys ja väkivalta, pahuus vaikuttaa, ei Jumalan hyvätahto pääse toteutumaan. Tämän ajan virressä 160 kuvataan: Jumala kohtaa turmeltuneen maailman. Ihminen kohtaa kaikkivaltiaan Jumalan, vanhurskaan tuomarin. Kirkkovuoden alussa ja lopussa on sama sanoma: Jumala kohtaa meidät Kristuksessa Jeesuksessa. Olemme hänen kasvojensa edessä. Annetaanko tälle maailmalle vielä hyvän kasvun ja elämän aikaa.
Kristuksen kuninkuuden eli tuomiosunnuntain sanoma puhuu meille viimeisestä tuomiosta. Raamatun ilmoituksen mukaan Herra Jeesus tulee aikojen lopussa kirkkaudessaan ja kunniassaan kaikkien enkeleiden kanssa jakamaan oikeudenmukaisen tuomion tälle maailmalle. Kirkkovuoden lopun sanoma kehottaa meitä tarkkailemaan aikojen merkkejä, elämään valvovalla mielellä. Jumalan sanan kehotusten ja lupausten alla elävän ei tarvitse pelokkaana odottaa tulevaa aikaa, kun usko ohjaa elämää. Apostoli kirjoittaa 2. kor. 5 Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässä on tehnyt, hyvää tai pahaa.
Me ihmisinä olemme silloin kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Jumalan sanan opastus voidaan ottaa vakavasti tai suhtautua siihen välinpitämättömästi. Meitä kehottaa valvomaan omassa elämässä, olemaan raittiit ja nuhteettomat. Meitä kehotetaan elämään hurskaasti ja siveästi. Olemaan valon lapsia. Oma turmeltunut luonto ei siihen pysty, vaan tarvitaan Jumalan armoa, joka ohjaa kaikkeen hyvään, oikeaan ja puhtaaseen. Se ohjaa totuuteen ja rakkauteen Kristuksessa.
Herran pyhän nimen edessä ja vanhurskaiden tekojen edessä saamme kokea pyhää pelkoa. Vaikka Jumala on ylhäinen ja korkea, meidän ajatustemme yläpuolella, hän on sanan lupausten kautta lähellä. Psalmin tekijän pyyntö on, että sinun edessäsi yksikään ei ole syytön. Herran seurakunnassa ei kenenkään tarvitse jäädä yksin ja pelon alle. Kirjoittaja turvallisesti toteaa: sinuun minä turvaan, osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta. Opeta minulle tie, jota kulkea. Opeta minua täyttämään tahtosi. Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä. Niille, jotka tuntevat Herran nimen edessä pyhää pelkoa vääryyden ja syntien vuoksi, nousee pelastuksen aurinko ja te parannutte sen siipien alla. Jumalanvaltakunnan aurinko valaisee ja sen evankeliumi Jeesuksen sovitustyön tähden hoitaa ja puhdistaa.
Jeesuksen sanat tuomiosunnuntain tekstissä ovat kohti käyviä. Ihmiset erotetaan toisistaan, toiset kuninkaan oikealle puolelle, toiset vasemmalle. Kuningas sanoo oikealla puolella oleville: Tulkaa tänne te isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut teitä varten maailman alusta asti. Kun lähimmäinen kokee janoa tai nälkää, sitä samaa tuntee myös elämän Herra. Elämän kivut kokenut Herra tahtoo, että olemme vaikeuksia kokevan rinnalla. Siellä missä koditon saa kodin, lämmön ja hoivan, silloin toteutuu myös Jumalan hyvä tahto ja Kristuksen mieli.
Herran vasemmalla puolella oleville on tyly tuomio. Kun lähimmäisellä on ollut nälkä, huoli tai hätä elämässä, on lähimmäinen mennyt itsekkäästi ohi. Silloin Herran sana on hylkäävä, menkää pois minun luotani. Se mikä jäi avuntarpeessa olevalle lähimmäiselle tekemättä, jäi Herralle tekemättä. Kristuksen seuraajan heikkokin usko saa näkyä hyvän tekemisenä. Usko vaikuttaa hyvän tekemisen. Sillä emme kuitenkaan ansaitse autuutta Jumalan edessä. Usko kantaa perille Taivaaseen. Uskolliselle kilvoittelijalle kerran luetaan: Vähässä olit uskollinen, mene Herrasi iloon.
Pekka Soronen, Iin seurakunnan kappalainen