Oulun yliopiston lähes kolmivuotinen Rautavirta-tutkimus ei löytänyt käyttökelpoista ratkaisua vesistöön päätyneen rautavirran pysäyttämiseen. Tutkimuksessa selvitettiin Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistyksen toteuttamien rakenteiden vaikuttavuutta.
Tutkimuksessa todettiin, että parhaiten toimii Jäälinjärvestä erotettu suuri laskeutusallas, mutta sekään ei riitä poistamaan järven tulovedestä riittävästi rautaa, jota tulee järveen satoja kiloja päivässä. Tutkimuksessa testattiin lisäksi puunippujen ja pyörrealtaan vaikuttavuutta. Niiden tulokset jäivät vaatimattomiksi.
Tutkimuksen mukaan tärkeä keino, jolla voidaan vähentää ruosteista rautasakkaa vesistöistä, on välttää ylisyviä ojituksia, varsinkin jos niillä ei voida lisätä metsätaloudellista kannattavuutta.
Suosimulaattorilla voidaan tutkia kunnostusojitusten vaikutusta metsänkasvuun, taloudellista kannattavuutta ja välttää tarpeettomia ojituksia. Virtausverkkomalli ja vesinäytteet auttavat tarkentamaan, missä raudan huuhtoutumista kannattaa ehkäistä, todetaan RautaVirta-hankkeen tuloksissa.
Tutkimuksessa on pystytty osoittamaan, mistä valuma-alueen osista rautaa tulee eniten. Suosimulaattorimallilla voidaan tavoitella sellaista kuivatussyvyyttä, jolla vesistövaikutukset vähenevät mutta puuston kasvu jatkuu. Kuivatussyvyyttä voidaan pienentää muun muassa ojia padottamalla.
– Tutkimustulokset osoittavat, että esimerkiksi Jäälinjärven valuma-alueella kunnostusojituksilla taloudellista metsänkasvatuksellista hyötyä voidaan saada vain pienillä alueilla, joten muilla alueilla kunnostusojitusten välttäminen on suositeltavaa, sanoo projektitutkija Petra Korhonen.
Rautavirta-tutkimusta ovat rahoittaneet maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö. Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys on edistänyt hanketta 580 talkootunnin panostuksella.