Oulun kaupungin yhteisötoiminta elää kylien näkökulmasta hiljaiseloa. Pitkiin aikoihin ei ole esimerkiksi Ylikiimingissä, Jäälissä, Kiimingissä tai Yli-Iissä ollut minkäänlaisia asukasiltoja tai muita tilaisuuksia, joissa asukkaat pääsisivät keskustelemaan alueen ajankohtaisista asioista päättäjien ja virkamiesten kanssa.
Kuntaliitoksen alkuvuosina asukasillat paikallisine puheenjohtajineen näyttelivät merkittävää roolia kapungin ja asukkaiden vuoropuhelussa. Parhaimmillaan asukasillat vetivät koolle kymmeniä kuntalaisia.
Hiljakseen asukaillat ajettiin alas. Tapahtumia ei enää järjestetä, puheenjohtajia ei ole.
Joitain yleisiä etätilaisuuksia järjestetään, mutta niissä käsitellään nykyisin pääasiassa avustuksiin liittyviä ohjeistuksia.
Eri puolella Oulua sijaitsevien palvelukeskittymien toimijoiden pake-ryhmien oli tarkoitus alkaa osaltaan kehittämään asukasyhteistyötäkin, mutta näin ei ole käytännössä käynyt. Pake on lyhenteenä ja toimintana tavalliselle asukkaalle täysin vieras asia. Kerran, muutama vuosi sitten Yli-Iissä järjestettiin pake-ralli, mutta siihen se näkyvä osallistaminen on jäänyt.
Tiedän, että useilla Rantapohjan alueilla asukasillat järjestelmineen nähtiin tarpeellisina ja niitä kaivataan yhä. Oulun yhteisötoiminta ei näy asukkaiden keskuudessa siinä laajuudessa, kuin toiveissa on. Helpommallahan kaupunki pääsee, kun ei kuule, millaisia ajatuksia asukkailla omasta asuinalueestaan on. Helpompaa on, kun voi tehdä päätöksiä niin, ettei kukaan huomaa kommentoida.