Muutaman kerran se on ollut lähellä. Jostain on ilmaantunut hirvi tai peura auton eteen tielle tai vähintäänkin raville. Yhtään törmäystä en ole kokenut, mutta rajuja hätäjarrutuksia olen joutunut tekemään. Muutama päivä sitten olin törmätä kettuun.
Kerran en ehtinyt edes jarruttaa, kun hirven valtava hahmo vilahti näkökentän ohi. Jalat tärisivät sen jälkeen puolisen tuntia. Se johtui luultavasti elimistön tuottamasta adrenaaliryöpystä. Sen sai aikaan voimakas säikähdys.
Tilastokeskuksen mukaan manner-Suomen tieliikenteessä tapahtui viime vuonna lähes 14 000 riistaonnettomuutta. Vaarallisinta aikaa niiden suhteen on meneillään oleva marraskuu. Kaikki eivät suinkaan ole hirvikolareita, vaan autoilijat törmäävät Suomen maanteillä myös valkohäntäpeuroihin, metsäkauriisiin, metsäpeuroihin, villisikoihin ja kuusipeuroihin. Osa Pohjois-Pohjanmaasta on poronhoitoaluetta, joten etenkin Koillismaalla tapahtuu myös porokolareita.
Riistaonnettomuuksia on eniten siellä, missä on paljon liikennettä ja runsaimmin eläimiä. Määrällisesti suurin osa onnettomuuksista tapahtuu Suomessa Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, mutta kolaririski on todellinen myös Pohjois-Pohjanmaalla.
Miksi sitten juuri loppusyksy ja etenkin marraskuu on hirvikolareitten osalta vaarallisinta aikaa. Hirvieläinten kesää vilkkaampi syksyinen liikehdintä johtuu niiden siirtymisestä talvilaitumille, kiima-ajasta sekä metsästyskaudesta. Eläinten reitit kulkevat usein teiden poikki.
Autoilijan kannalta syksy on olosuhteidensa puolesta hankalaa aikaa. Monesti matkaa taitetaan pimeydessä ja sateessa ja liukkaassa kelissä. Yllättäviin liikennetapahtumiin reagoiminen voi olla tavallista hitaampaa.
Ratkaisevaa riistakolareiden välttämisessä onkin tilannenopeus. Mitä kovempi vauhti, sen pidempi jarrutusaika. Kannattaa myös muistaa, että hirvistä varoittavia liikennemerkkejä on pystytetty teiden varsiin hyvästä syystä.