Mik­si leik­kaam­me tulevaisuudeltamme?

Opis­ke­li­joil­le sosi­aa­li­tur­van tar­joa­ma apu on kuin pelas­tus­ren­gas vai­kei­na aikoi­na, mut­ta miten käy, kun ren­kaas­ta tyh­jen­ne­tään ilma? Sosi­aa­li­tur­va on ollut väsy­neil­le opis­ke­li­joil­le pelas­tus, kun toi­meen­tu­lon hank­ki­mi­nen kou­lun­käyn­nin lisäk­si on haas­ta­vaa. Täs­tä tur­vas­ta leik­kaa­mi­nen jät­tää monet opis­ke­li­jat köy­hyy­teen ja suu­riin velkoihin.

Hal­li­tuk­sen ehdot­ta­miin leik­kauk­siin kuu­luu muun muas­sa opin­to­tuen indek­si­jää­dy­tys, jon­ka vai­ku­tuk­set ovat mer­kit­tä­viä inflaa­tioon jou­tu­neen talou­den takia. Vaik­ka on ennus­tet­tu, että inflaa­tio las­ki­si tule­vai­suu­des­sa, indek­si­jää­dy­tyk­set vai­kut­ta­vat sil­ti opiskelijoihin.

Asu­mis­tuen leik­kauk­set ovat myös huo­les­tut­ta­via eten­kin niil­le, jot­ka haa­vei­le­vat ensim­mäi­sen asun­ton­sa osta­mi­ses­ta. Muu­tok­siin kuu­lu­vat muun muas­sa omis­tusa­sun­non asu­mis­tuen pois­ta­mi­nen ja ylei­sen asu­mis­tuen perus­o­ma­vas­tuun osuu­den nousu 42 pro­sen­tis­ta 50 pro­sent­tiin. Vuo­kra­ta­son olles­sa kor­kea pie­ni­kin pro­sen­tu­aa­li­nen koro­tus asu­mis­kus­tan­nuk­siin tekee tosia­sias­sa ison loven opis­ke­li­jan lompakkoon.

Sosi­aa­li­tur­vaan kuu­lu­va työt­tö­myys­tur­va ei myös­kään väl­ty leik­kauk­sil­ta. Lap­si­li­siä ei leik­kaus­ten myö­tä mak­set­tai­si enää osa­na työt­tö­myys­tur­vaa, mikä haas­taa per­heel­lis­ten opis­ke­lua. Työt­tö­myys­tur­vaa hake­vien oma­vas­tuu­päi­vien mää­rä nousi­si vii­des­tä seit­se­mään, jos hal­li­tuk­sen muu­tok­set astu­vat voimaan.

Opis­ke­li­joil­le ker­ro­taan jat­ku­vas­ti, että he voi­vat vai­kut­taa omaan tilan­tee­seen­sa ja että töis­sä käy­mäl­lä talous­ti­lan­ne hel­pot­tuu. Usean tun­nin opis­ke­lun yhtey­des­sä töi­hin meno tun­tuu ras­kaal­ta ja jos­kus tur­haut­ta­val­ta, kun rahat valu­vat heti vält­tä­mät­tö­miin tar­pei­siin. Pie­niin arjen iloi­hin ei jää varaa, ja opin­not hidas­tu­vat. Työ­paik­ka har­vem­min löy­tyy aina­kaan opis­ke­lun alku­vai­hees­sa omal­ta alal­ta. Rahas­ta huo­leh­ti­mi­nen ja kal­liim­pien elin­tar­vik­kei­den käy­tön rajoit­ta­mi­nen tekee arjes­ta nopeas­ti masen­ta­vaa ja toivottomanoloista.

Olet­ko kos­kaan ollut pelois­sa­si tule­vai­suu­te­si puo­les­ta? Olen itse osa nuo­ri­soa, joka läh­tee parin vuo­den pääs­tä opis­ke­le­maan, ja olen miet­ti­nyt jo nyt, miten voin sel­vi­tä tule­vai­suu­des­ta­ni, jos hal­li­tuk­sen esit­tä­mät leik­kauk­set ote­taan käyt­töön. Nuo­ri­so on tule­vai­suu­tem­me, joten mik­si leik­kaam­me sil­tä? Itse haluan työs­ken­nel­lä koh­ti mah­dol­li­sim­man tasa-arvois­ta yhtei­söä, jos­sa kai­kil­la on yhtä hyvät mah­dol­li­suu­det menes­tyä elä­mäs­sään ja jos­sa opis­ke­li­jat voi­vat opis­kel­la tehok­kaas­ti tul­lak­seen arvok­kaak­si osak­si yhteis­kun­taa ja työ­elä­mää mah­dol­li­sim­man pian.

Sara Lauk­ka­nen 8a Hau­ki­pu­taan koulu

Kir­joi­tus jul­kais­taan osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen välis­tä yhteistyötä