Maailma muuttuu, ja niin muuttuvat sanat ja kieli. Suomesta vuosikymmeniä sitten poismuuttaneet kertovat, etteivät enää tahdo ymmärtää kaikkea, varsinkaan nettimaailmassa viljeltävää tekstiä. Perässä on pysymistä meillä muillakin.
Kielitoimiston ylläpitämään sanakirjaan lisätään tänäkin vuonna 600 uutta sanaa, joista mainittakoon esimerkkeinä alien, bitcoin, cissukupuolinen, diginatiivi, drone eli drooni, estenomi, fitness, G‑piste, hävikkiruoka, ilmastopakolainen, jonne, kaupunkipyörä, kokemusasiantuntija, konfiguroida, lihaton, massadata, mobiililippu, nihkeillä, ripsienpidennys, sydäniskuri, tubettaa ja vegaaninen.
Jotkut sanat näistä ovat jo hyvinkin tuttuja, mutta monet vaativat ”suomennosta”. Jonne on kuulemma ”sterotyyppinen yläasteelaispoika, joka käyttää muodikkaita virvoikkeita, pukeutuu ajanmukaisesti ja on kiinnostunut moottoriajoneuvoista.”
Uusien sanojen ohella byrokraattinen kapulakieli haastaa kansalaiset yhä edelleen. Selkokeskuksen kehittämispäällikkö Leealaura Leskelä arvelee Iltasanominen haastattelussa, että noin puoli miljoonaa suomalaista on syrjäytymisen vaarassa, koska he eivät saa sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) uudistuksesta tarvittavaa tietoa kielellisten vaikeuksien vuoksi.
Tähän ryhmään luetaan ikääntyneet ja muistisairaat, vammaisryhmät ja huonosti suomea osaavat, mutta joukko on todellisuudessa huomattavasti suurempi, sillä uudistuksen sisältö lienee valtaosalle kansalaisia hämärän peitossa. Jos uudistus toteutuu, on viestintä sen sisällöstä valtava haaste. Myös medialla on tärkeä tehtävä tiedon välittämisessä.
Tarvitaanko jopa uusi neuvova ammattikunta kertomaan kansalaisille mitä pitää tehdä, valita tai minne mennä? Tiedonvälitys ei toimi pelkästään sillä, että asioista kerrotaan jonkin instanssin nettisivuilla.
Auli Haapala
auli.haapala(at)rantapohja.fi