Pii­naa­via aikoja

Val­tio­neu­vos J.K.Paasikivellä oli loka-mar­ras­kuus­sa vuon­na 1939 ras­kas työ­ru­pea­ma. Suo­men tule­va pre­si­dent­ti kävi yhdes­sä eräi­den mui­den suo­ma­lais­ten polii­ti­koi­den, diplo­maat­tien sekä soti­las­asian­tun­ti­joi­den kans­sa Neu­vos­to­lii­ton joh­don kans­sa neu­vot­te­lu­ja itä­naa­pu­rin aluevaatimuksista.

Yhtei­sym­mä­ryk­seen ei pääs­ty. Suo­men poliit­ti­nen joh­to ei suos­tu­nut myön­ny­tyk­siin. Viro oli teh­nyt niin, ja kehi­tys­kul­ku oli vää­jää­mä­tön. Vuon­na 1940 Viro pako­tet­tiin osak­si Neu­vos­to­liit­toa. Sov­je­ti­soin­ti ja viro­lais­ten kyy­di­tyk­set pak­ko­työ­lei­reil­le alkoi­vat heti. Maa­il­man­so­dan pää­tyt­tyä viro­lai­sia vie­tiin van­keu­teen kym­me­nin­tu­han­sin. Sel­lai­nen oli­si ollut Suo­men­kin ja suo­ma­lais­ten koh­ta­lo, jos tal­vi­so­ta oli­si päät­ty­nyt toisin.

Paa­si­ki­vi neu­vot­te­li Mos­ko­vas­sa 84 vuot­ta sit­ten loka­kuun puo­les­sa­vä­lis­sä, mar­ras­kuun alus­sa 3. ja 4. päi­vi­nä sekä vie­lä 9. mar­ras­kuu­ta. Ken­ties hän oli jon­kin ver­ran hajul­la Neu­vos­to­lii­ton ja Sak­san hyök­kää­mät­tö­myys­so­pi­muk­sen lisä­pöy­tä­kir­jas­ta. Sii­nä kak­si suur­val­taa oli sopi­nut alue­jaos­ta itäi­ses­sä Euroo­pas­sa. Suo­mi kuu­lui Neu­vos­to­lii­tol­le. Etu­pii­ri­ja­koa yrit­ti myös Venä­jän pre­si­dent­ti Vla­di­mir Putin ennen Ukrai­nan sotaa koet­taes­saan mää­ri­tel­lä naa­pu­ri­mait­ten oikeuk­sia Natoon liit­ty­mi­sen suhteen.

Tal­vi­so­ta syt­tyi var­si­nai­ses­ti mar­ras­kuun 30. päi­vä­nä. Neu­vos­to­liit­to hyök­kä­si. Sota päät­tyi 105 päi­vän jäl­keen kevät­tal­vel­la 1940. Suo­mi menet­ti pal­jon, mut­ta itse­näi­syys säilyi.

Loi­ka­taan­pa ajas­sa yli 40 vuot­ta eteen­päin 1980-luvun puo­li­vä­liin. Olen tar­kas­tet­ta­va­na Neu­vos­to-Viron tul­lis­sa. Mat­ka­lauk­kua pengotaan.

Minua jän­nit­tää, sil­lä lau­kus­sa on aika vas­ta jul­kais­tu Paa­si­ki­ven päi­vä­kir­jo­jen osa, jos­sa val­tio­neu­vos kir­joit­taa Viron koh­ta­los­ta. Aina­kaan viro­lai­sil­la ei sel­lais­ta teos­ta sai­si olla hal­lus­saan. Kop­pa­lak­ki­nen tul­li­vir­kai­li­ja tivaa, mik­si Suo­mi-pojal­la on sel­lai­nen pak­su opus muka­naan. Aion lukea sitä, vas­taan. Vir­kai­li­ja kohaut­taa har­tioi­taan eikä taka­va­ri­koi kirjaa.

Enhän minä teos­ta mat­kan aika­na luke­nut. Luo­vu­tin sen reis­sun vii­mei­se­nä päi­vä­nä hämä­räs­sä kup­pi­las­sa salaa viro­lai­sil­le akti­vis­teil­le. His­to­rian tosi­asiois­ta ei saa­nut Neu­vos­to-Viros­sa puhua. Näi­nä päi­vi­nä moni totuu­den­pu­hu­ja elää jäl­leen itä­naa­pu­ris­sa pelon val­las­sa. Ja moni on jo vankilassa.