Oulun Veden johtaja on viime viikolla ollut esillä Kalevassa Viinivaaran vedenottohankkeen tiimoilta. Hän päivittelee sitä, että lupapäätös viivästyy ja on kestänyt yli kuusi vuotta. Allekirjoittaneet muistuttavat, että kaksi ensimmäistä lupahakemusta kariutui kuiville kiville. Näin ollen on sanomattakin selvää, että nykyinen kolmas Viinivaaran vedenottohanke on todellakin kiven alla.
Kun lupahakemus on viivästynyt, olisi johtaja Lähdemäen ollut viisasta tehdä asialle muutakin kuin odotella. Tässä ajassa olisi voinut tutkia ja koepumpata Oulun kaupungin alueella olevia pohjavesialueita, joita maakuntakaavan mukaan on runsaasti, antoisuudeltaan jopa 66 500 kuutiota vuorokaudessa. Näistä pohjavesialueista olisi kannattanut tehdä kokonaisvaltainen kartoitus laadullisesti sekä määrällisesti ja hakea kaupungin tarpeelle riittävä vedenottomäärän luvitus.
Jos ja kun AVI:n päätös tullee olemaan kielteinen, olisi hajautettu malli valmiina ottaa käyttöön tai ainakin rakenteille. Kalevan artikkelin mukaan aika on käytetty odotteluun, toisin sanoen tumput suorina. Rantapohjan erään artikkelin mukaan Lähdemäki on kyllä saneerannut ja ottanut uusia vedenottamoita käyttöön, esimerkiksi Arkalassa. Lieneekö nyt niin, että tietoisesti halutaan herättää kaupunkilaisissa huolta ja hätää vedensaannin suhteen.
Tämän pitkän odottelun aikana verkoston rakentamiskustannukset ovat nousseet monesta maailmanlaajuisesta syystä johtuen hurjan paljon. Jo alkujaan investointikustannusten hintalappu on esitetty päättäjille lähes puolet todellisia kustannuksia pienempinä. Käyttökustannukset, maanlunastukset yksityisiltä maanomistajilta, työkustannukset linjaston rakentamiselle ovat jääneet laskematta, sähköistys ja investoinnin kulujen diskonttaus yms. ovat jääneet huomioimatta alkuperäisissä laskelmissa kokonaan. Nyt kun hintataso on kohonnut, esimerkiksi päärunkolinjan valurautaputken hinta on noussut lähes kolminkertaiseksi, kokonaishintalappu vedenottohakkeelle tullee olemaan päättäjille päätöksentekohetkessä (2015) esitettyyn kustannukseen lähes nelinkertainen.
Valtuutetuille järjestetyssä LUMO ‑seminaarissa 20.10.-21 ympäristöministeriön lainsäädäntöneuvos Leila Suvantola ja erikoistutkija Heini Kujala kertoivat kompensaatiomenettelystä ja millainen on menettelytapa Natura-alueilla. Samassa yhteydessä tiedusteltiin sitä, miten Viinivaaran vedenottohankkeessa pitää edetä. Vastaus oli, että hankkeelle tulee pyytää käsittely valtioneuvostossa, joka edelleen hakee EU-komission lausunnon. Vasta tämän jälkeen AVI voi antaa päätöksen vedenottohakemukseen. Tietääksemme valtioneuvoston käsittelyä ei ole haettu.
EU:ssa ennakkotapauksena on Weser-joen tapaus, joka on oikeusvaikutteinen. Tähän saakka EU ei ole myöntänyt yhtäkään lupaa Natura-alueiden heikennyksille. Näin tullee käymään tässäkin tapauksessa.
Luvan hakijan on myös etsittävä korvaavat kohteet heikentyville alueille, sillä vedenottoalueella Viinivaarassa pohjaveden pinta konsultin laskemana tulee alenemaan yli metrin. Mikäli valtioneuvosto ja EU antavat myönteisen päätöksen, ympäristöministeriö harkitsee hyväksyykö se kompensaatiomenettelyn. Korvaavat kohteet on oltava samalla luonnonmaantieteellisellä alueella. Kohteet, joita Oulun vesi on esittänyt korvaaviksi kohteiksi, eivät ole saman tasoisia, ovat eri maantieteellisellä alueella tai ovat jo Natura ‑kohteita. Näin ollen korvaavat kohteet eivät ole vaatimukset täyttäviä.
Oulun naapurikunnissa olisi pohjavettä saatavilla mutta maksullisena. Oulun Veden tarkoitus on ottaa Viinivaarasta pohjavettä ilmaiseksi. Tämä tuskin tullee onnistumaan, sillä Pudasjärven ja Utajärven kunnat ovat jyrkästi suunniteltua vedenottohanketta vaastaan. Koska kunnilla on nykyään velvollisuus edistää luonnon monimuotoisuuden sekä maisemansuojelua alueellaan (luonnonsuojelulaki 2. luku, 11. pykälä), tämäkin lainsäädännön kohta velvoittaa kuntia huolehtimaan maa-alueistaan.
Lopuksi vielä toteamme, että Varsinais-Suomen ELY ‑keskus, joka on ympäristöministeriön määräämä valvova viranomainen, toteaa hankkeen toteuttamiskelvottomaksi. Vaikka pohjatiedot ja tutkimustulokset olisivatkin kohdallaan, niiden tulkinta on erittäin kyseenalainen, eikä hankkeelle tule lupaa myöntää.
Eeva-Maria Parkkinen kaupunginvaltuutettu (kesk.) ja Pentti Marttila-Tornio Kiiminkijoen kalatalousalueen pj.