Nai­sil­la satei­nen jahtiviikonloppu

Kiimingin erämiesten naistoimikunta järjesti viikonloppuna naisille metsästystapahtuman. Viikonlopun aikana käytiin hyvässä porukassa muun muassa kanalintu-, kettu-, jänis- ja hirvijahdissa sekä saatiin ampumakoulutusta. Tärkeintä tapahtumassa oli sosiaalisuus sekä uusien kokemusten ja opin saaminen. Mukana järjestelyissä oli myös metsästysseuran miesväkeä. (Kuva: Teea Tunturi)Kiimingin erämiesten naistoimikunta järjesti viikonloppuna naisille metsästystapahtuman. Viikonlopun aikana käytiin hyvässä porukassa muun muassa kanalintu-, kettu-, jänis- ja hirvijahdissa sekä saatiin ampumakoulutusta. Tärkeintä tapahtumassa oli sosiaalisuus sekä uusien kokemusten ja opin saaminen. Mukana järjestelyissä oli myös metsästysseuran miesväkeä. (Kuva: Teea Tunturi)

Kun Kii­min­gin Erä­mies­ten Lii­sa Pui­ra­va ja Eri­ka Esko­la oli­vat tois­sa vuon­na Kan­kaan­pääs­sä nais­met­säs­tä­jien vii­kon­lo­pus­sa, he päät­ti­vät, että vas­taa­van voi­si jär­jes­tää Kii­min­gis­sä. Seu­ran joh­to­kun­ta näyt­ti vih­reä­tä valoa ja tapah­tu­maa pääs­tiin suun­nit­te­le­maan. Vii­me vii­kon­lop­pu­na Repo­se­län majal­le kokoon­tui 14 vie­ras­ta ja seu­ran omaa väkeä met­säs­tyk­sen pariin.

Pui­ra­van ja Esko­lan mukaan nais­met­säs­tä­jien mää­rä on koro­na­vuo­sis­ta alkaen ollut nousus­sa. Syy­nä he pitä­vät sitä, että luon­nos­sa liik­ku­mi­nen yleen­sä­kin on lisään­ty­nyt samoin kuin luon­toar­vois­ta välit­tä­mi­nen. Ilma­pii­ri on ylei­ses­ti muut­tu­nut, eikä met­säs­tä­mis­tä enää pide­tä niin mie­hi­se­nä juttuna.

Kii­min­gin erä­mies­ten jäse­nis­tös­tä noin 10 pro­sent­tia eli rei­lut 30 met­säs­tä­jää on nai­sia. Myös nuor­ten mää­rä on vii­me vuo­si­na lisään­ty­nyt, mut­ta met­säs­tä­jien kes­ki-ikä on edel­leen mel­ko korkea.

Pui­ra­va ja Esko­la usko­vat, että nai­set tuo­vat met­säs­tys­seu­roi­hin uuden­lai­sia aja­tuk­sia ja teke­mi­sen mei­nin­kiä sekä valoa. Heis­tä nai­set ote­taan seu­rois­sa hyvin vas­taan ja vas­tuul­lis­ta teke­mis­tä on tar­jol­la. Yhteis­hen­ki on hyvä ja huu­mo­ri kukkii.

Lii­sa Pui­ra­va on itse met­säs­tä­nyt noin kym­me­nen vuot­ta. Mukaan har­ras­tuk­seen hän läh­ti mie­hen­sä muka­na, joka on into­hi­moi­nen met­säs­tä­jä. Myös koi­rat toi­mi­vat hyvä­nä moti­vaat­to­ri­na met­säl­le läh­te­mi­seen. Pää­asias­sa hän met­säs­tää hirveä.

Eri­ka Esko­lal­la on menos­sa vii­des vuo­si hir­vi­po­ru­kas­sa. Hänes­tä met­säs­tys on sopi­va syy ulkoil­la. Molem­pien nais­ten mie­les­tä saa­lis­kaan ei ole aina se tär­kein juttu.

– Sosi­aa­li­suus on paras­ta. Se kun istu­taan nuo­tiol­la ja jae­taan tari­noi­ta toi­sil­le, Lii­sa Pui­ra­va sanoo.

Vii­kon­lo­pun aika­na nai­set sai­vat oppia ampu­ma­ra­dal­la, ja heil­le ker­rot­tiin peto­pyyn­nis­tä sekä hir­vi­jah­dis­ta. Poruk­ka kävi met­säs­tä­mäs­sä niin jänis­tä, kana­lin­tua, ket­tua kuin hir­veä­kin. Saa­lis­ta­kin tuli.

Muka­na tapah­tu­mas­sa oli sekä vas­ta-alka­jia että pidem­män koke­muk­sen omaa­via met­säs­tä­jiä. Jär­jes­tä­jät kuun­te­li­vat osal­lis­tu­jia ja suun­nit­te­li­vat ohjel­man hei­dän toi­vei­den­sa mukaisesti.

Satei­nen ja kolea keli ei nai­sia hai­tan­nut, ja illal­la pää­si­kin sau­no­maan ja viet­tä­mään yhteis­tä vapaa­il­taa hyvän jah­ti­päi­vän päälle.