Mik­si urhei­lu jakau­tui työ­väen ja por­va­rei­den leireihin?

“Ensin urhei­li­jat ampui­vat toi­si­aan ja sitä seu­ran­neet van­ki­lei­ri­ko­ke­muk­set oli­vat pai­koin jopa sotaa­kin karum­pia”, kuvaa hau­ki­pu­taa­lais­läh­töi­nen Jari Kupi­la 5.10. ilmes­ty­nees­sä tie­to­kir­jas­saan Kun mita­li­toi­vot ampui­vat toi­si­aan. Urhei­lun sisäl­lis­so­ta 1918.

Dra­maat­tis­ten ihmis­koh­ta­loi­den ja tapah­tu­mien kaut­ta Kupi­la piir­tää kuvan trau­maat­ti­ses­ta vuo­des­ta 1918. Tämän jäl­keen oli vai­kea rau­han tul­tua pala­ta samal­le ken­täl­le urheilemaan.

FM Jari Kupi­la (s. 1967) on Kivi­nie­men, Hau­ki­pu­taan lukion ja Hau­ki­pu­taan Veik­ko­jen kas­vat­ti. Vaik­ka hän muut­ti muu­al­le jo kau­an sit­ten, hen­ki­ses­ti hän kokee ole­van­sa yhä “hau­ki­put­taa­lai­nen”, onhan koti­seu­dul­la edel­leen myös pal­jon tuttuja.

Kupi­la on teh­nyt uraa urhei­lu­toi­mit­ta­ja­na, tie­to­kir­jai­li­ja­na ja opet­ta­ja­na. Hänet on valit­tu myös ker­ran vuo­den urhei­lu­jour­na­lis­tik­si. Ensim­mäi­set urhei­lu­ju­tut aikoi­naan syn­tyi­vät Ran­ta­poh­jaan. Nykyi­sin hän on Lii­kun­ta & Tie­de ‑leh­den pää­toi­mit­ta­ja, opet­taa Haa­ga­he­lias­sa tule­vil­le urhei­lu­toi­mit­ta­jil­le jour­na­lis­tis­ta ajat­te­lua ja perus­kou­lus­sa äidin­kiel­tä ja kir­jal­li­suut­ta. Lisäk­si hän val­mis­te­lee Oulun yli­opis­tol­le väi­tös­kir­jaa ja kir­joit­taa tietokirjoja.

Hänen uusin tie­to­kir­jan­sa on uraa­uur­ta­va, ensim­mäi­nen koko­nais­esi­tys urhei­lun osuu­des­ta suo­ma­lais­ten sisäl­lis­so­taan. Vaik­ka vuo­des­ta 1918 ja urhei­lun his­to­rias­ta on kir­joi­tet­tu pal­jon, juu­ri tätä asi­aa suo­ma­lai­ses­sa urhei­lu­his­to­rias­sa eikä sisäl­lis­so­dan­kaan his­to­rias­sa ole kos­kaan koko­nais­val­tai­ses­ti käsitelty.

– Ei, vaik­ka vuo­si 1918 tuot­ti suo­ma­lai­seen urhei­lu­his­to­ri­aan kaik­kien aiko­jen suu­rim­man ja trau­maat­ti­sim­man tra­ge­dian, tote­aa Kupila.

Sisäl­lis­so­taa käy­tiin maas­sa, jos­sa juu­ri kukaan ei ollut käy­nyt armei­jaa ja jos­sa ei ollut vie­lä syn­ty­nyt omaa hal­lin­to­ver­kos­toa venä­läi­sen koneis­ton tilal­le. Urhei­lun seu­ra­ver­kos­to ja urhei­lun kaut­ta fyy­si­set val­miu­det oppi­neet nuo­ru­kai­set oli­vat kum­man­kin armei­jan muo­dos­tu­mi­ses­sa elintärkeitä.

– Voi kysyä, oli­si­ko sotaa voi­tu edes sotia ilman urhei­lun kaut­ta kas­va­nei­ta ja rek­ry­toi­tu­ja jouk­ko­ja. Lisäk­si urhei­lun kynä­nie­kat ja sanan­käyt­tä­jät oli­vat kes­kei­ses­sä roo­lis­sa sotai­san ilma­pii­rin luo­mi­ses­sa, Kupi­la pohtii.

Urhei­li­joi­ta oli muka­na kai­kis­sa sodan rat­kai­su­tais­te­luis­sa ja yksit­täi­sis­sä jul­mis­sa veri­teois­sa, kum­mal­la­kin puo­len rin­ta­maa. Tämä joh­ti tie­tys­ti tuhan­sien urhei­li­joi­den kuo­le­maan tais­te­luis­sa, teloi­tus­jouk­ko­jen edes­sä ja van­ki­lei­reil­lä. Samal­la sota­ko­ke­mus joh­ti suo­ma­lai­sen urhei­lun poik­keuk­sel­li­sen syvään jakoon työ­läis­ten ja por­va­rei­den urhei­lu­lei­rei­hin vuo­si­kym­me­nik­si eteen­päin. Vas­taa­vaa jakoa ei tapah­tu­nut mis­sään muus­sa maas­sa. Tämä on asia, joka on tuot­ta­nut monen­lais­ta har­mia suo­ma­lai­seen urhei­luun myöhemminkin.

Pal­jon aja­tuk­sia herät­tä­väs­sä teok­ses­saan Kupi­la etsii vas­tauk­sia kysy­myk­siin, joi­den kai­ut kuu­lu­vat vie­lä tämän­kin päi­vän urhei­lu­yh­tei­söis­sä: Mik­si suo­ma­lai­ses­ta urhei­lus­ta tuli heti alku­vai­heis­saan poliit­ti­sen tais­te­lun väline?

378-sivui­sen teok­sen on kus­tan­ta­nut Miner­va ja se jul­kais­tiin 5.10.