Uuden auton omis­ta­ja jou­tuu lam­pun­vaih­toon har­vem­min kuin vanhan

Kyl­myys tai kos­teus eivät vai­ku­ta auton halo­gee­ni­polt­ti­mon kes­toon. Jos siis lam­pun­vaih­to kut­suu aina, kun ulko­na on kyl­mää, pime­ää ja mär­kää, on kyse vaan huo­nom­mas­ta tuu­ris­ta. Vain suo­raan ajo­va­loum­pioon pää­se­vä vesi voi vai­kut­taa polt­ti­mon kes­toi­kään. Vai­va on help­po tunnistaa.

– Jos umpioon pää­see vet­tä, sen näkee ulko­puo­lel­ta umpion huur­tu­mi­se­na, Vesa Vil­la­nen Suo­men Auto­tek­nil­li­ses­tä Lii­tos­ta kertoo.

Polt­ti­mon rik­kou­tu­mi­sen syy­nä on käy­tän­nös­sä aina polt­ti­mon heh­ku­lan­gan pala­mi­nen. Pala­mi­nen on seu­raus­ta polt­ti­mon saa­mas­ta epä­ta­sai­ses­ta jän­nit­tees­tä. Stan­dar­din mukaan polt­ti­mon pitäi­si saa­da 13,2 vol­tin jän­ni­tet­tä, mut­ta usein tämä raja ylit­tyy hetkellisesti.

– Kun volt­te­ja tulee lii­kaa, polt­ti­mon käyt­töi­kä lyhe­nee. Jän­nit­teen vaih­te­lu on omi­nai­suus, ei vika. Esi­mer­kik­si rans­ka­lai­sis­sa autois­sa jän­nit­teen vaih­te­lu on yleis­tä, Vil­la­nen sanoo.

Moni auto­no­mis­ta­ja on toden­nä­köi­ses­ti huo­man­nut, että van­hem­mis­sa autois­sa polt­ti­mon käyt­töi­kä on lyhyem­pi kuin uudem­mis­sa. Havain­to pitää paik­kan­sa. Uudem­mis­sa autois­sa käy­te­tään hak­ku­ri­vir­ta­läh­det­tä, joka pitää jän­nit­teen tasai­sem­pa­na kuin autois­sa, jois­sa sitä ei ole.

Vaik­ka auto antai­si­kin epä­ta­sais­ta vir­taa, ei omis­ta­jaa ole vält­tä­mät­tä tuo­mit­tu jat­ku­viin polt­ti­mon­vaih­toi­hin. Valit­se­mal­la longli­fe-polt­ti­moi­ta voi pääs­tä pal­jon­kin pidem­pään vaih­to­vä­liin. Longli­fe-polt­ti­moi­den idea on yksinkertainen.

– Niis­sä on pak­sum­pi heh­ku­lan­ka, joka kes­tää yli­jän­ni­tet­tä. Meil­lä­kin vaih­det­tiin erään asiak­kaan Peu­geo­tiin polt­ti­mot jopa vii­si-kuusi ker­taa vuo­des­sa, kun­nes autoon lai­tet­tiin longli­fe-polt­ti­mot. Ne kes­ti­vät vuo­den ver­ran, Vil­la­nen ker­too esimerkin.

Polt­ti­mon kes­toon voi vai­kut­taa myös sil­lä, miten polt­ti­moi­ta käsit­te­lee. Vaih­to kan­nat­taa teh­dä sor­mik­kaat kädes­sä, jos työn saa niin onnis­tu­maan. Näp­pä­räm­pää voi olla huo­leh­tia sii­tä, että kos­kee ainoas­taan polt­ti­mon kan­taan. Jos lasiin kos­kee, polt­ti­mon pin­taan jää ras­vaa. Se voi haih­tues­saan him­men­tää umpion hei­jas­tus­pin­to­ja tai lasin pin­taan palaes­saan polt­taa lasiin reiän, jon­ka kaut­ta polt­ti­mon sisään pää­see ilmaa. Se nopeut­taa heh­ku­lan­gan poikkipalamista.

Jos autos­sa on xenon- tai led-valot, kan­nat­taa vaih­to­työ jät­tää ammat­ti­lai­sel­le. Xeno­nin voi­si itse­kin vaih­taa, mut­ta polt­ti­moil­le kul­ke­va suur­jän­ni­te tekee työs­tä riskialtista.

– Xenon-polt­ti­mot ovat myös aika pal­jon halo­gee­ne­ja her­kem­piä, nii­den käsit­te­lys­sä on olta­va tark­ka. Ledi­polt­ti­moi­ta ei voi vaih­taa, nii­hin pitää vaih­taa ker­ral­la koko umpio.

Polt­ti­moi­ta vaih­taes­sa voi tul­la mie­leen, että nyky­au­tot koo­taan aset­ta­mal­la liu­ku­hih­nal­le ensim­mäi­sek­si polt­ti­mo ja raken­ta­mal­la sit­ten auto polt­ti­mon ympä­ril­le. EU:ssa ollaan samaa miel­tä. Unio­ni antoi vuon­na 2011 auton valon­läh­teen asen­nus­ta kos­ke­van direk­tii­vin. Direk­tii­vin mukaan valon­läh­teen vaih­don tulee onnis­tua ilman eri­kois­työ­ka­lu­ja, ellei tar­vit­ta­va työ­ka­lu kuu­lu auton varustukseen. 

Ahtaas­sa pai­kas­sa polt­ti­mo saa siis edel­leen sijai­ta, mut­ta ei enää mahdottomassa.