Kuu­kau­den esi­ne: Tuu­las­tus­vä­li­neet 1800-luvulta

Ensim­mäi­nen var­si­nai­nen kalas­tus­vä­li­ne syn­tyi samal­la, kun kek­sit­tiin ensim­mäi­nen var­si­nai­nen met­säs­tys­a­se eli kei­häs. Kalas­tus­veh­keek­si täs­tä kehit­tyi vähi­tel­len moni­haa­rai­nen pis­toa­se, atrain.

Atrai­mel­la pyyn­ti, tuu­las­ta­mi­nen, tapah­tui joko päi­väl­lä tai yöl­lä. Päi­vä­pyyn­tiin paras tilai­suus oli kutu­hau­en ja ‑lah­nan pyyn­ti. Kutu­pyyn­ti oli mui­noin erit­täin tuot­toi­saa, kos­ka kysy­myk­seen tuli vain suu­ret kalat, joi­ta tuol­loin voi­tiin jou­koit­taan tavoit­taa mata­lil­ta par­vei­lu­pai­koil­ta. Kutu­pyyn­ti oli jopa niin tuot­toi­saa, että se piti lail­la kiel­tää vuo­sien 1902 ja 1941 väli­se­nä aika­na. Kala­kan­nat oli­vat romah­ta­neet monis­sa vesissä.

Yöpyyn­tiin eli soih­dul­la käyn­tiin otti osaa taval­li­sim­min kak­si hen­keä, jois­ta toi­nen toi­mi kei­häs­tä­jä­nä ja toi­nen melo­ja­na. Veneek­si valit­tiin se kaik­kein pie­nin ja kevein. Jot­ta kei­häs­tä­jä näki­si veteen, viri­tet­tiin val­kea veneen kok­kaan kiin­ni­tet­tyyn rau­tai­seen kou­raan eli kopraan, jota myös pari­lak­si kut­sut­tiin. Paras­ta polt­toai­net­ta oli kirk­kaal­la lie­kil­lä pala­vat ter­vak­set. Par­haat ter­vak­set saa­tiin kal­lioi­ses­sa maas­tos­sa kas­va­neis­ta hon­kain kan­nois­ta ja juu­ris­ta. Nämä paloi­vat hitaas­ti eivät­kä lain­kaan räis­ky­neet eivät­kä siten pelo­tel­leet kalo­ja tiehensä.

Soih­dul­la käyn­nin onnis­tu­mi­nen vaa­ti mää­rät­ty­jä edel­ly­tyk­siä: Atrai­men käyt­tä­jän tuli olla nok­ke­la ja tark­ka­nä­köi­nen. Tuu­le­ton, pil­vi­nen ja satee­ton sää oli soih­dul­la käyn­tiin erin­omai­sen sove­lias, kos­ka kalat oli­vat sil­loin rau­hal­li­sim­mil­laan ja näke­mi­nen tulen valos­sa parem­paa. Kaik­kein paras saa­lis saa­tiin tyve­ni­nä hal­la­öi­nä, sil­lä sil­loin kalat ran­tau­tui­vat hyvin ja nousi­vat liki pintaa.

Nyt esi­tel­tä­vät kalas­tus­vä­li­neet ovat ajoi­tet­ta­vis­sa 1800-luvun alku­puo­lis­kol­le. Atrain on Poh­jois-Poh­jan­maal­ta ja tyy­pil­tään nk. sel­kä­at­rain, mis­sä piit liki pitäen suo­ra­kul­mai­ses­ti läh­te­vät yhtei­ses­tä sel­kä­osas­ta, joka on poi­kit­tai­ses­sa asen­nos­sa put­kio­saan näh­den. Yhdek­sän yksi­vä­käis­tä pii­tä, jot­ka on niit­taa­mal­la kiin­ni­tet­ty. Var­ren kiin­ni­tys­koh­taa put­kio­saan on kor­jat­tu taa­joi­hin kier­rok­siin kää­ri­tyl­lä pikinuoralla.

Valon­läh­de onkin sit­ten kink­ki­sem­pi esi­ne. Kysy­myk­ses­sä ei ole­kaan se taval­li­sin valais­tusai­nei­den pala­mis­te­li­ne eli rau­tai­nen saka­ra­kopra, vaan rau­tai­nen soih­tu­ko­ri. Ter­vak­set pinot­tiin kopraan vaa­kaan, mut­ta koriin luon­nol­li­ses­ti pys­ty­asen­toon. Kori on sara­noi­tu han­ko­mai­seen pidik­kee­seen siten, että se kään­tyy pys­ty­asen­toon var­ren asen­nos­ta riip­pu­mat­ta. Soih­tu­ko­rin his­to­ria on vali­tet­ta­vas­ti jää­nyt hämä­rän peit­toon eikä sitä tun­nis­ta­nut edes itse Uuno Taa­vi Sire­lius.

Mikä kuu­kau­den esine?

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron länget.

Vii­me vuo­den tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa Pläk­ki­lyh­ty. Tämän vuo­den ensim­mäi­se­nä kuu­kau­den esi­nee­nä oli hel­mi­kuus­sa Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Rakennuskätkö,”Kotivakuutus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa, tou­ko­kuus­sa Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia, kesä­kuus­sa Tyn­ny­ri­sa­ha. Nyt esit­te­lys­sä on Tuu­las­tus­vä­li­neet 1800-luvulta.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta Kuu­kau­den esi­ne jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Mari­ka Hut­tu, Eero Hut­tu­la, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi.

Läh­teet:

U.T.Sirelius: Suo­ma­lais­ten kalas­tus I‑III, 1906–1908.

Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma.