Kauppaan astuessa voi iskeä ahdistus. Ei siksi, että myymälässä olisi jotakin vikaa, vaan iltapäivälehtien lööpit ja lehtihyllyssä aikakauslehtien kannet kirkuvat piilevistä vakavista sairauksista, joiden merkkejä et ehkä ole huomannut.
“Nämä terveelliset ruuat voivat olla yhteydessä vakaviin maksasairauksiin. Palan tunne kurkussa saattaa olla merkki sairaudesta. Uutta tietoa diabeteksesta, näin paljon elinikä voi lyhentyä. Kaulan paksuus kertoo riskistä sairastua vakaviin tauteihin…”
Sairauksiin liittyvät jutut ja sairauskertomukset ovat näyttävästi esillä mediassa, sillä ne myyvät. Olemmehan kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistamme. Jos uutisointi herättää kipinän muuttaa elintapoja sairauksien ennaltaehkäisemiseksi tai antavat vertaistukea, hyvä niin. Jos tieto lisää tuskaa ja tarpeettomasti jopa kuormittaa terveyspalveluita, ollaan hakoteillä.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nyt kovasti tapetilla, sillä ala kärsii työntekijäpulasta ja palveluiden tarve kasvaa vääjäämättä väestön ikääntyessä. Ikuisuushanke sote on toteutunut, mutta rahat ovat hyvinvointialueilla riittämättömät heti kättelyssä. Säästöjä tarvitaan jälleen kerran. Joiltakin alueilta on kantautunut tietoja, että palvelurakenteisiin on kajottava. Tämä tarkoittaa muun muassa toimipisteiden karsimista ja keskittämistä sekä satsaamista enemmän kevyempiin digi- ja liikkuviin palveluihin. Mistä säästetään Pohteen eli Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella, siitä ei ole vielä tihkunut tietoa.
Soteuudistuksen tarkoitus oli parantaa palveluita tai säilyttää ne vähintäänkin nykytasolla sekä aikaansaada samalla säästöjä. Aika näyttää, oliko kaikki tämä teoreettista toiveajattelua. Kansalaisten kannalta tärkein asia on päästä tarpeen vaatiessa hoitoon mahdollisimman pian ja toimenpiteisiin ilman viikkojen ja kuukausien odotusta. Millä hallintomallilla tämä hoituu, ei ole asiakkaan päänvaiva.
auli.haapala(at)rantapohja.fi